Vuodesta 1999 asti eri puolilla maailmaa pyörinyt Abba-musikaali "Mamma Mia!" pääsi viettämään kymmenettä syntymäpäiväänsä uuden elokuvaversion muodossa. Alkuperäisen musikaalin ohjaaja Phyllida Lloyd tarttui myös elokuvaversion puikkoihin, eikä lopputulos ole hullumpi adaptaatio menestysmusikaalista.
Virkeästi kuvitettu elokuvamusikaali toimii samoin edellytyksin kuin esikuvansa — kunhan hassuttelevan asenteen, lupsakan pehmoisen tarinan ja ylipäänsä tanssahtelevan kerrontatyylin sulattaa voi lämminhenkisestä menosta nauttia. Vakavasti tätä ei saa erehtyä ottamaan, eikä sanomaa löydy sen enempää kuin sirkushattarasta yleensä. Tiiviiksi leikatut ja osin kieli poskessa tehdyt Abba-numerot seuravat toisiaan kiihkeällä tahdilla, mutta draama ja komedia löytävät luontevan paikkansa näiden välistä.
Näin musikaalin jenkkiversion New Yorkin Cadillac Winter Garden Theaterissa keväällä 2005. Tähän verrattuna elokuva on visuaalisesti huikean paljon rikkaampi kiitos suurremman näyttämön ja tuotantotekniikan mahdollistamien keinojen, vaikka kyse on toki aivan eri medioista. Niin ikään mieskolmikon kemiat toimivat nyt hauskasti yhteen Pierce Brosnanin, Stellan Skarsgårdin ja Colin Firthin tuodessa hahmot paitsi aiempaa lähemmäs katsojaa myös hitusen todellisemmiksi ihmisiksi. Se missä elokuva häviää musikaalille on musiikkinumeroiden energisyydessä ja solistien elävyydessä — nyt kaikki näyttelijät laulavat omat osuttensa, mutta vain Amanda Seyfried vaikuttaa täysin luontevalta. Tosin hyvä on myös Colin Firthin rauhallinen luritus kitaran kanssa.
Osin Kreikassa ja osin Pine Wood Studiosilla Englannissa kuvattu elokuva tuo musikaalin rempseän huolettoman asenteen myös kotiteatteriin. Tasokas kuva on jäsentynyt ja värikylläinen kuten teeman kuuluukin, mutta muutama selvästi studiossa kuvattu otos pistää silmään epäluonnollisella hehkullaan ja keinotekoisella maisemataustallaan. Pääosin elokuva silti siirtää musikaalin tapahtumat ilahduttavan uskottavasti ja suurieleisesti ulkoilmaan. Abban musiikkinäytteitä pursuava ääniraita soi leppoisan lennokkaasti ja paljon puhtaammin kuin oikea musikaali keväällä 2005. Oikea musikaali kuitenkin vetää pitemmän korren paitsi laulajien tasossa, myös kokonaisuuden energisyydessä. Anti levittäytyy myös hennosti tilaan.
Ekstroissa eritäin hyvä ohjaajan kommenttiraita, kuvakuvassaraita, poistettuja kohtuksia (8 min.), poistettu "The Name of the Game" -musiikkinumero (3 min.), mokia (2 min.), making of (24 min.), yhden musiikkinumeron anatomia (6 min.), "Gimme! Gimme! Gimme!" -musiikkivideo, kooste laulamisesta (11 min.) ja lyhyt teaseri-luontoinen kooste Abba-ilmiöstä, Abba-musikaalista ja tästä elokuvasta (3 min.). Universal Studiosin 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi julkaistu levy saa seurakseen myös keräilykortin. (IJ)