Eikö mikään la­tis­ta in­nos­tus­ta­si?, ky­syy Fro­do kump­pa­nil­taan Sa­mil­ta Sor­mus­ten ta­run toi­sen elo­ku­vao­san alus­sa. – Ehkä nuo tai­vaal­le kerään­tyvät pil­vet, ystävä vas­taa.

Myrs­ky­pil­vet var­jos­ta­vat ho­bit­tien ret­keä sy­vemmäl­le Mor­do­riin Pe­ter Jack­so­nin elo­ku­vas­sa Ta­ru sor­mus­ten her­ras­ta: Kak­si tor­nia. Fro­do kul­jet­taa sor­mus­ta koh­ti Mus­tan lor­di Sau­ro­nin Tor­nia ja Tuo­mio­vuor­ta, ai­noa­ta paik­kaa, jos­sa pa­han mah­ti voi­daan ku­mo­ta.

Pil­vis­ty­mistä on ha­vait­ta­vis­sa myös oh­jaus­työssä. Tri­lo­gian toi­nen osa tar­joaa enemmän toi­min­taa, vä­hemmän ta­rua. Vaik­ka lop­pu­puo­lel­la ta­pah­tuu kään­ne, hy­vis­ten vas­tais­ku, fil­mi­ker­ron­taa hal­lit­see ilot­to­muus, jo­ta toi­siaan seu­raa­vien tais­te­lu­jen mels­keessä hei­te­tyt ir­to­vit­sit eivät muuk­si muu­ta. Ja kun on näh­nyt yh­den örk­ki­tais­te­lun, on näh­nyt ne kaik­ki.

Luu­len, että kir­jai­li­jan jäl­jiltä Kak­si tor­nia on ko­ko­nai­sem­pi teos kuin Jack­so­nin fil­mi. Elo­ku­va ei kan­na it­senäi­senä. En­simmäistä osaa nä­kemättömäl­le ja kir­jaa lu­ke­mat­to­mal­le elo­ku­va on kä­sittämätön. Kak­kos­fil­mi ehkä sel­ke­nee tri­lo­gian val­mis­tut­tua, mut­ta nyt Kah­den tor­nin kes­ke­neräistä pouk­koi­lua jou­tuu pitämään heik­kou­te­na. On­gel­ma on sa­ma kuin oh­jaa­ja Ch­ris Co­lum­buk­sel­la Har­ry Pot­te­rin jat­kos­sa: pelkkään ac­tio­niin kes­kit­ty­mi­nen.

Ar­vel­la voi, että tässä tehdään kun­niaa en­ti­sai­ko­jen fil­mi­sar­joil­le, ns. cliff­han­ge­reil­le, joi­den ai­noa tar­koi­tus oli­kin nous­ta hui­pul­ta hui­pul­le. Kah­des­sa tor­nis­sa päämäärä to­teu­tuu pa­him­mil­laan hal­van tv-sar­ja­mai­ses­ti, sa­maan-ai­kaan-toi­saal­la –­me­ne­telmällä. Vai oli­si­ko sit­ten­kin ky­seessä ta­so­hyp­pe­ly? Kak­si tor­nia on kuin luo­tu kon­so­li­pe­lien poh­jak­si. Niissäkään ei juu­ri pe­rus­te­ta ta­ri­nas­ta, juo­nes­ta, hen­kilö­hah­mois­ta eikä tun­nel­mas­ta. Koet­te­le­muk­siin jou­tu­mi­nen vaih­tu­vis­sa mai­se­mis­sa riittää te­ko­syyk­si mäis­kinnäl­le.

Kak­si tor­nia al­kaa ko­meas­ti. Näem­me uu­des­taan Gan­dal­fin syök­syn tyh­jyy­teen Kha­zad-du­min sil­lal­ta, en­simmäi­sen osan rat­kai­se­van kään­teen. Seu­raam­me ul­jaan vel­hon vii­meistä tais­te­lua hir­veän bal­ro­gin kans­sa. Se ja ta­pauk­sen myö­hem­pi toi­sin­to ovat elo­ku­van huip­pu­koh­tia Ian Mc­Kel­le­nin näyt­te­lijän­tai­to­jen ja on­nis­tu­neen ku­val­li­sen to­teu­tuk­sen an­sios­ta.

In me­dias res!

Se­nio­rit ovat elo­ku­van suo­la. Mui­nai­sia kie­liä kuin Sha­kes­pea­ren sä­keitä lau­su­van Mc­Kel­le­nin ohel­la lois­taa myös mah­ta­val­la ää­nellään ja kul­ma­kar­vo­jen ko­ho­tuk­sil­la näyt­te­levä Ch­ris­top­her Lee. Ber­nard Hill kär­sii ja ku­kois­taa Ro­ha­nin maan ku­nin­kaa­na ja John Rhys-Da­vie­sin kää­piö­mes­ta­ri Gim­li kerää taas par­haim­mat nau­rut.

Gan­dal­fin smack­down bal­ro­gin kans­sa luo mal­lin fil­min muo­dol­le. Kak­si tor­nia on kes­key­ty­vien koh­taus­ten sar­ja, jos­sa rin­nas­tei­sia ta­pah­tu­mia lo­mi­te­taan reip­pain, kat­so­jan toi­min­nan kes­kel­le suis­ta­vin leik­kauk­sin. Tällä ”in me­dias res” –d­ra­ma­tur­gial­la pää­see pitkäl­le, mut­ta kol­men tun­nin put­ki al­kaa uu­vut­taa. Oh­jaa­ja roi­kot­taa yleisöä elo­ku­val­li­ses­sa vä­li­ti­las­sa, mo­lem­mil­la puo­lil­la kak­si vank­kaa tor­nia, Sor­muk­sen ri­ta­rien sykäh­dyttävä joh­dan­to ja Ku­nin­kaan pa­luun rat­kai­sun odo­tus.

Sie­lu­kas Vig­go Mor­ten­sen on aris­tok­raat­ti­sen Ara­gor­nin täy­del­li­nen tulk­ki. Uu­sis­ta hah­mois­ta ve­re­vim­piä on Da­vid Wen­ha­min Fa­ra­mir. Kuol­leen Gon­do­rin lor­di Bo­ro­mi­rin pik­ku­vel­jellä on sa­ma on­gel­ma sor­muk­sen suh­teen: val­lan­hi­mos­ta pää­see vain voit­ta­mal­la it­sensä. Mi­ran­da Ot­to esittää Ara­gor­nin uut­ta ihas­tus­ta, Ro­ha­nin Eowy­nia, jol­la on tär­keä roo­li tu­le­vis­sa kään­teissä. Pa­hik­sis­ta mie­liinjää­vin on Brad ”­Bil­ly Bib­bit” Dou­ri­fin upea Gri­ma Kär­me­kie­li

Mut­ta kek­se­liäintä Kah­des­sa tor­nis­sa ovat sen hämmäs­tyttävät vir­tuaa­lio­len­not. An­dy Ser­ki­sin liik­kei­siin mal­lin­net­tu Klonk­ku pyr­kii jo­pa Os­car-eh­dok­kaak­si. Se on var­mas­ti vaa­ti­vin di­gi­luo­ma kos­kaan, vaik­ka Täh­tien so­dan Jar Jar Bink­siä ja Pot­te­rin Dob­by-tont­tua voi­kin pitää Klon­kun edeltä­jinä.

Sie­lun­ve­li Klonk­ku

K­lonk­ku on ul­koi­ses­ti us­kol­li­nen Tol­kie­nin ku­vauk­sel­le pul­lot­ta­via ka­lan­sil­miä myö­ten. Kiu­san­kap­pa­le te­kee myös oi­kean roo­li­työn, sillä tämän lan­gen­neen en­ti­sen ho­bit­tin koh­ta­lo ja oman­tun­non kamp­pai­lu ei voi ol­la kos­ket­ta­mat­ta. Fro­do­kin huo­maa Klon­kun ”in­hi­mil­li­sen” puo­len. Fro­do ja Klonk­ku ovat sie­lun­vel­jiä suh­tees­saan sor­muk­seen.

Metsän vä­ki kan­taa elo­ku­van sa­no­maa. Pui­den pai­me­net en­tit esittäy­tyvät vai­kut­ta­vas­ti Puu­par­ran joh­dol­la Fan­gor­nin metsässä. Niillä on osan­sa Sau­ro­nin ja Sa­ru­ma­nin kah­den tor­nin al­lians­sin ku­kis­ta­mi­ses­sa. En­tit pu­hu­vat vii­sai­ta Mer­ril­le ja Pip­pi­nil­le so­dan tu­hoi­suu­des­ta luon­nol­le. Kak­si tor­nia on­kin ”­vih­reä elo­ku­va”, eko­lo­gi­sim­min pai­not­tu­nut fan­ta­sia sit­ten Miya­za­kin mes­ta­ril­li­sen Prin­ses­sa Mo­no­no­ke –­piir­re­tyn.

Joh­tuu Tol­kie­nis­ta, että Sor­muk­sen ri­ta­rit ovat ta­ri­nas­sa jou­tu­neet eril­leen. Jack­so­nia voi moit­tia siitä, että Kah­des­sa tor­nis­sa nämä eril­li­set ryhmät eivät kom­mu­ni­koi. Örk­kien kid­nap­paa­mat ja Puu­par­ran ok­sil­laan kul­jet­ta­mat pai­ta ja pep­pu, Mer­ri ja Pip­pin, pal­jas­ta­vat ä­lynväläyk­sensä yk­sin­pu­he­lui­na. Fro­don ja Sa­min­kin suh­det­ta koe­tel­laan, mut­ta nyt Eli­jah Wood ja Sean As­tin eivät val­loi­ta en­sio­san ta­paan. Sa­min huo­li Fro­dos­ta la­tis­tuu ma­te­le­vak­si nöy­ryy­dek­si.

Vaik­ka ta­ri­nal­ta tun­tuu­kin puut­tu­van raa­mit, kai­ken so­tai­suu­den kes­kel­le mah­tuu su­van­to­ja. Usein ne ovat ta­kau­tu­mia, kuin edel­li­sen elo­ku­van pois­tet­tu­ja koh­tauk­sia. Arwen ja Ara­gorn koh­taa­vat hal­van näköi­sessä stu­dioum­pios­sa. Hal­tiat Ga­lad­riel ja El­rond il­mes­tyvät ja pois­tu­vat vail­la sen kum­mem­paa juo­ni­si­dos­ta.

Ta­val­li­nen kan­sa jää elo­ku­van san­ka­rei­den ja ar­mei­joi­den rin­nal­la sta­tis­teik­si, vaik­ka Eot­hain-poi­ka­ses­sa on ai­nes­ta ju­nio­rei­den sa­mas­tu­mis­koh­teek­si. Pai­koin Jack­son sor­tuu ir­to­pis­tei­den ke­ruu­seen tois­te­le­mal­la ykkö­so­san vit­sejä kää­piön­hei­tos­ta tai pa­ne­mal­la Le­go­la­sin surf­faa­maan kil­vellään Ä­my­ri­lin­nan por­tai­ta. Ta­pet­tu­jen örk­kien määrällä kil­pai­lu on jo ala-ar­vois­ta.

Jo­tain ker­to­muk­ses­sa on vial­la, kun sen hah­mot jou­tu­vat it­se heh­kut­ta­maan ta­ru­no­mai­suut­taan, ku­ten Fro­do ja Sam Kah­den tor­nin lo­pus­sa. Jack­so­nin pe­li­lau­dal­la pie­net puo­li­tui­set jäävät tah­dot­to­mik­si nap­pu­loik­si, kun spek­taak­ke­li vyö­ryy ympä­rillä. (HB)