”­Se on ihas­tut­ta­va elo­ku­va”. Jos ku­ka ta­han­sa tuot­ta­ja tämän sa­noi­si, har­va us­koi­si. Mut­ta kun sa­no­ja on näyt­te­lijä­le­gen­da Ro­bert Du­vall, on pa­rem­pi us­koa.

C­ra­zy Heart ker­too al­ko­ho­li­soi­tu­nees­ta, uran eh­too­puol­ta kiertävästä count­ry-le­gen­da Otis ”­Bad” Bla­kes­ta, jo­ka saa vii­mei­sen mah­dol­li­suu­den ylittää vir­ta. Rak­kau­den vir­ta tai elämän vir­ta, sa­ma asia.

I­kiai­kai­nen ta­ri­na välttää kah­des­sa rat­kai­su­koh­das­saan kli­seet. Kun näyt­te­lijät ovat sym­paat­ti­sim­mil­laan ja ai­doim­mil­laan, on­nis­tu­mi­nen on lä­hellä. Lo­pul­ta se var­mis­tuu tär­keimmän osa-a­lueen on­nis­tues­sa häikäi­seväs­ti. Us­kot­ta­vaa mu­siik­kiai­heis­ta elo­ku­vaa ei voi tehdä, jos mu­siik­ki ei toi­mi. T Bo­ne Bur­nett sä­vel­si, sa­noit­ti ja so­vit­ti vas­ta edes­me­neen Step­hen Bru­to­nin kans­sa hui­kei­ta lau­lu­ja, jot­ka oli­si­vat me­nes­ty­neet il­man elo­ku­vaa­kin.

Jeff Brid­ges häikäi­see lau­lul­laan ja ki­ta­ran­soit­to­kin luul­ta­vas­ti su­juu ai­ka mu­ka­vas­ti. Kai­ken hui­puk­si Co­lin Far­rel ja jo­pa si­vuo­san te­kevä Du­vall on­nis­tu­vat omis­sa lau­luo­suuk­sis­saan. Ei kan­na­ta jättää seu­raa­mat­ta lop­pu­teks­teistä jäl­kimmäi­sen ver­sio­ta Bil­ly Boy Sha­ve­rin kap­pa­lees­ta Li­ve Fo­re­ver, jos­sa ki­tey­tyy ko­ko elo­ku­van sa­no­ma.

Jär­kevän ro­mant­ti­sen ih­mis­suh­de-e­lo­ku­van ystävät pitä­nevät tästä, mut­ta kai­ken­lai­sen roots-mu­sii­kin ystä­vil­le tämä on li­ki täy­so­su­ma. Tho­mas Cob­bin ro­maa­niin poh­jau­tu­va elo­ku­va ot­taa tiu­kan pesäe­ron kei­no­te­koi­seen kiil­to­ku­va­kant­riin. Taus­ta­pon­ti­me­na on kun­nioi­tus van­han lin­jan out­law-mie­hiä koh­taan. Ai­na­kin Way­lon Jen­nings ja Kris Kris­tof­fer­son tu­le­vat Bla­ken ha­bi­tuk­ses­ta mie­leen.

Ki­ta­ran­kuo­laa­jat ovat myös in­nois­saan, sillä koh­tauk­set sisältävät pal­jon lä­hi­ku­via Ba­din pu­na­rus­keas­ta, elo­ku­vaa var­ta vas­ten ra­ken­net­tuun ”a­ged look” Gretsch Chet At­kins Count­ry Gent­le­ma­nis­ta Gib­so­nin ai­toon vin­ta­ge-a­kus­ti­seen SJ-45:een. Mar­ti­nei­ta ei ikävä kyllä nähdä.