Vaik­ka Gra­ham Gree­ne kuo­li jo kak­si­kym­mentä vuot­ta sit­ten, on edel­leen skan­daa­li, et­tei hän saa­nut kir­jal­li­suu­den No­be­lia. Ehkä hän oli liian ka­to­li­nen ja liian kriit­ti­nen kon­ser­va­tii­vis­ta po­li­tiik­kaa ikään­kuin ohi­men­nen si­val­taen mai­niois­sa jän­ni­tys­ro­maa­neis­saan (Kol­mas mies, Mie­hem­me Ha­van­nas­sa) kä­si­tel­lyt kir­jai­li­ja. On­nek­si hä­nen muis­ton­sa elää muun muas­sa elo­ku­va­so­vi­tus­ten voi­min.

So­vi­tuk­ses­ta tot­ta to­siaan on­kin ky­se. Ki­veä ko­vem­pi suo­men­net­tiin jo 1930-lu­vul­la. Jos en ai­van ho­ri­se, niin luin kir­jan vuo­si­kym­me­niä sit­ten ma­ku­la­tuu­ri­pa­pe­ril­le pai­ne­tus­ta, luul­ta­vas­ti va­sem­mis­to­taus­tai­sen kus­tan­ta­jan lai­tok­ses­ta, jos­sa ki­ro­sa­no­ja ei ol­lut kään­net­ty, vaan kor­vat­tu as­te­ris­keil­la!

G­ree­nen kir­ja ku­va­si en­simmäi­sen maail­man­so­dan ai­kais­ta lo­ma­pa­ra­tii­sia, jos­sa luok­kayh­teis­kun­nan luo­mat käär­meet lui­ker­te­li­vat: trau­mat, köy­hyys ja ri­kol­li­suus, kai tässä ete­ne­misjär­jes­tyk­sessä­kin. Tuo­re Ro­man Jof­fen elo­ku­va siirtää ta­pah­tu­mat tou­ko­kuu­hun 1964, kun mo­dit ja rok­ka­rit ot­ti­vat yh­teen biit­sillä. The Who ku­va­si ta­pah­tu­maa Quad­rop­he­nia roc­koop­pe­ral­laan (1973), jos­ta teh­ty elo­ku­va (1979) ai­heut­ti Suo­mes­sa­kin mo­di­re­vi­va­lin kesällä 1980. Jof­fen rat­kai­su on hal­lit­tu, sillä mikään ei ole brit­tiläi­sen yh­teis­kun­nan asen­teis­sa muut­tu­nut. Toi­sen maail­man­so­dan hen­ki­set koet­te­le­muk­set pur­kau­tui­vat 1960-lu­vul­la, ja nyt DVD-ver­sio saa pont­ta vielä Bri­tan­niaa jär­kyttä­neistä ka­tu­mel­la­kois­ta.

Toi­sin sa­noen luok­kayh­teis­kun­ta ei an­na pah­nan­poh­jim­mai­sil­le, köy­him­mil­le, lais­kim­mil­le ja yl­peim­mil­le, juu­ri mui­ta mah­dol­li­suuk­sia kuin ri­kok­sen. Gree­ne ra­ken­si ase­tel­maan mie­len­kiin­toi­sen yk­silöp­sy­ko­lo­gi­sen di­lem­man. Naii­vi tar­joi­li­ja­tar jou­tuu tah­to­mat­taan mah­dol­li­sek­si mur­ha­to­dis­ta­jak­si. Ri­kol­lis­kop­lan nou­su­kas pyr­kii tytön kans­sa suh­tee­seen saa­dak­seen tär­keän val­ko­ku­van hal­tuun­sa. Suun­ni­tel­ma es­ka­loi­tuu no­peas­ti. Gree­nel­le omi­nai­seen ta­paan jän­ni­tettä ki­ris­tetään ää­rim­mil­leen syyl­li­syy­den­se­kai­sel­la hi­koi­lul­la. Elo­ku­vas­sa tässä on ris­kinsä, mut­ta hie­no lop­pu­rat­kai­su kuit­taa hy­vin odo­tuk­set.