Gor­don Gek­kon pu­he­lin pa­lau­te­taan, kun en­ti­nen pörs­si­hai va­pau­te­taan van­ki­las­ta. Kän­nykkä on se en­simmäi­nen mo­bii­li­mal­li, Mo­to­ro­la Dy­na­TAC 8000X. Ki­lon pai­noi­sen ha­lon ak­ku kes­ti tun­nin ja sen muis­tis­sa säi­lyi jo­pa kol­me­kym­mentä pu­he­lin­nu­me­roa.

O­vat­ko Gek­kon omat­kaan opit enää käyttö­kel­poi­sia? Greed Is Good is­ku­lau­se – ”ah­neus on hyväk­si” – näyttää 2000-lu­vun lo­pul­la kään­ty­neen muo­toon Greed Is God, ah­neus on Ju­ma­la. Oli­ver Sto­nen uu­den Wall St­reet -e­lo­ku­van lop­pu­teks­teissä Yh­dys­val­tain va­luu­tan tun­nus­lau­se In God We Trust vaih­tuu muo­toon In Greed We Trust – ”ah­neu­teen me luo­tam­me”.

Gek­ko on van­ki­vuo­sien muut­ta­ma mies. Uu­des­sa kir­jas­saan ja mak­se­tuil­la luen­noil­la hän saar­naa tu­li­ki­ven­kat­kui­ses­ti ah­neu­den ki­rouk­ses­ta, jat­ku­van kas­vun kup­las­ta, jo­ka purs­kah­taes­saan tsu­na­moi pe­ri­syn­nin ta­voin kol­man­teen ja neljän­teen­kin pol­veen. Rat­kai­suk­si Gek­ko tar­joaa kol­mea sa­naa: Os­ta­kaa mi­nun kir­ja­ni!

Etäi­sek­si jää­neen tyttä­rensä Win­nien sul­ha­ses­sa Gek­ko huo­maa su­ku­lais­sie­lun:

– Ka­la­mies tun­nis­taa toi­sen ka­la­mie­hen jo kau­kaa. Ja­ke ”­Lisää” Moo­re on hyö­dyk­si ju­nail­les­saan Sveit­siin sää­tiöi­tyä ra­haa idea­lis­ti­sen Win­nien vi­hertä­viin luo­mu­hank­kei­siin. Gek­kon ja tyttä­ren vä­lit pa­ra­ne­vat, mut­ta muut­tuu­ko ih­mi­nen ja mi­hin suun­taan? Pää­seekö hai ham­pais­taan?

O­li­ver Sto­ne ei ole niitä hie­no­va­rai­sim­pia oh­jaa­jia. Vih­jeitä tai vink­kauk­sia ei käy­tetä, jos le­kal­la lyö­mi­nen ajaa asian. Gek­kon mu­kaan ah­neus on kai­ken pa­han al­ku, jo­ten pää­kon­nan seinällä Goyan maa­lauk­ses­sa Sa­tur­nus ah­mii poi­kaan­sa ja va­lot­taa ah­neen lop­pua.

Uu­si elo­ku­va ei ole yhtä jän­tevä ko­ko­nai­suus kuin al­ku­peräi­nen vuo­del­ta 1987. Sto­ne pyr­kii sy­ventämään, mut­ta on­nis­tuu vain la­ven­ta­maan. Fil­mi on pe­rus­teel­li­nen mut­ta pon­ne­ton, siis­tis­ti teh­ty ja viih­dyttävä. Ta­lou­selämän kup­ru­jen ja kup­lien si­jas­ta Sto­ne ha­luaa kiin­nittää huo­mion saip­pua­kup­liin. Niitä pu­hal­ta­vat lap­set, uu­si su­ku­pol­vi, jo­ka elo­ku­vas­sa on selväs­ti oh­jaa­jan silmä­terä.

Luo­tet­ta­va pitkän lin­jan am­mat­ti­lai­nen Mic­hael Doug­las, 66, hoi­taa Os­car-b­ra­vuu­rin­sa su­ve­ree­nis­ti pa­ri­kym­mentä vuot­ta myö­hempänä päi­vi­tyk­senä. Ikä ja sai­raus – Doug­las kär­sii pitkäl­le eden­neestä kurk­ku­syövästä – ovat muut­ta­neet miestä niin, että lä­hi­ku­vis­sa hän muis­tut­taa häm­mentävän pal­jon isäänsä, le­gen­daa­ris­ta Kirk Doug­la­sia, jo­ka ny­kyi­sin on 93-vuo­tias.

94-vuo­tias mes­ta­rinäyt­te­lijä Eli Wal­lach, jo­ka äs­kettäin lois­ti Po­lans­kin Ghos­tw­ri­te­rin si­vu­roo­lis­sa, an­taa yhä pa­ras­taan Wall St­ree­tin har­maa­na emi­nens­sinä. Seit­sen­kymp­pi­senä rik­kain­ta luo­mis­vai­het­taan elävä Frank Lan­gel­la käyn­nistää ta­ri­nan epä­toi­voi­seen rat­kai­suun pää­tyvänä van­han kou­lu­kun­nan pank­kii­ri­na.

Ve­te­raa­ni­taus­taa vas­ten heh­ku­vat myös nuo­ret pääo­sa­ne­sittäjät. Shia La­Beouf on ny­ky­het­ken Dus­tin Hoff­man tai John Cu­sack, sym­paat­ti­nen miestäh­ti, jo­hon on help­po sa­mais­tua. Ei liian ko­mea, vaan per­soo­nal­li­sen peh­mo ihan­ne­jo­ka­mies. Toi­sin kuin Hoff­mann ja Cu­sack, La­Beouf ei osoi­ta ve­ny­mistä. Hän on jo­kai­ses­sa roo­lis­saan yhtä mu­ka­va.

Sen si­jaan brit­tinäyt­te­lijä Ca­rey Mul­li­gan Gek­kon tyttä­renä on ta­jun­taa laa­jen­ta­va ta­paus. Eri­no­mai­sia ar­vioi­ta elo­ku­vis­saan An Edu­ca­tion ja Ne­ver Let Me Go kerän­nyt Mul­li­gan van­git­see kat­so­jan kai­kis­sa koh­tauk­sis­saan. Mul­li­ga­nin herk­kyys tul­vah­te­lee ja ku­vaa­ja Rod­ri­go Prie­to kerää ka­me­ral­laan tal­teen jo­ka pi­sa­ran jättäen otos­ten ni­mekkäämmät vas­tanäyt­te­lijät sta­tis­teik­si. Täh­ti, to­del­li­nen näyt­te­lijä, on syn­ty­nyt. (HB)