Outojen petojen vainoamasta, ulkomaailmasta täysin eristäytyneestä pienestä kylästä kertova trilleri Kylä on neljäs M. Night Shyamalanin tahallisen arvoituksellisen ja miltei matemaattisen laskelmoidun tyylin tunnettu tuotos.
Outojen petojen vainoamasta, ulkomaailmasta täysin eristäytyneestä pienestä kylästä kertova trilleri Kylä on neljäs M. Night Shyamalanin tahallisen arvoituksellisen ja miltei matemaattisen laskelmoidun tyylin tunnettu tuotos. Kuudennen aistin ohella se on myös ohjaaja/käsikirjoittajan ehein ja virkein jännäri – mikä on erityisen kunnioitettavaa ottaen huomioon, että tarinaan annostellut käänteet toimivat, vaikka niitä aiempien elokuvien pohjalta periaatteessa pystyykin odottamaan.
Kuva on miellyttävän sävykäs ja hillitystä väripaletistaan huolimatta myös sisällöllisesti ilahduttavan rikas. Lievää kohinaa lukuun ottamatta jälki on kiitettävän levollista, eikä kuvan lievä pehmeyskään muodostu ylittämättömäksi häiriötekijäksi.
Shyamalan vannoo tunnetusti elokuvissaan ääniraidan nimiin tehokeinona, joten ei ole yllätys, että tässäkin on panostettu äänimaailman niin rauhan kuin hädän hetkillä. James Newton Howardin säveltämä ja osaltaan viulisti Hilary Hahnin tulkitsema musiikkiraita on oleellinen ja elegantti osa muutoin varsin naturalistisen vähäeleistä äänimaailmaa. Ääniraita on tarjolla sekä Dolby- että DTS-muodoissa, joista molemmat selviävät tehtävästään likimain yhtä hyvin.
Ekstroissa hieman keskimääräistä kiinnostavampi making of –dokumentti (25 min.), poistettuja kohtauksia ohjaajan alustuksin (11 min.), vaisu videopäiväkirja (5 min.), irrallinen Indiana Jones -kotivideo ohjaajan nuoruudesta (3 min.) ja kuvagalleria. (IJ)