Wol­ve­ri­ne sai jo oman syn­ty­ta­ri­nan­sa, mut­ta myös tässä toi­ses­sa hah­mon ikio­mas­sa seik­kai­lus­sa on ky­se juu­ril­le pa­luus­ta — tällä ker­taa erään­lais­ten men­nei­syy­den haa­mu­jen muo­dos­sa. Na­ga­sa­kin ato­mi­pom­mis­ta al­ka­va ta­ri­na näyttää kuin­ka vas­tak­kai­sil­la puo­lil­la tais­tel­leet mie­het, Wol­ve­ri­ne ja ja­pa­ni­lai­nen up­see­ri, pe­las­ta­vat toi­sen­sa pin­teestä, ja nyt vuo­si­kym­me­niä myö­hem­min jäl­kimmäi­nen ha­luaa ta­va­ta uu­del­leen.

E­lo­ku­va osaa hyö­dyntää Ja­pa­nin ja sikäläi­sen bis­nes­maail­man sa­mu­rai­den tar­joa­maa miljöötä ko­meas­ti. Ka­las­ta­ja­kylät, temp­pe­lit, pa­pe­ri­seinät ja ki­mo­not yh­dis­tyvät luo­ti­ju­niin, luk­su­sau­toi­hin ja huip­pu­tek­no­lo­giaan ku­ten odot­taa so­pii­kin ja kaik­kea käytöstä sää­te­levät jok­seen­kin tiu­kat kaa­vat. Elo­ku­va tun­tuu näyttävän Ja­pa­nia yllättävän pal­jon — vaik­ka osin ku­vaus­paik­ka­na toi­mi­kin Aust­ra­lia — ja pitää toi­min­ta­koh­tauk­set ver­rat­tain mal­til­li­si­na ai­na lop­pu­ry­tinöi­den al­kuun as­ti.

Hyvää al­kua­se­tel­maa seu­raa kes­kin­ker­tai­suu­den kans­sa flirt­tai­le­va ku­jan­juok­su, jo­hon mah­tuu ai­van lii­kaa su­van­to­ja ja B-luo­kan juo­nenkään­teitä. Kup­pi va­luu lo­pul­ta yli mec­ha-lin­joil­le läh­tevässä täy­sin ö­ve­rissä fi­naa­lis­sa, jo­ka tun­tuu ek­sy­neen väärään elo­ku­vaan vaik­ka sinällään ja­pa­ni­lai­siin juu­riin no­jaa­kin. Lop­pu kui­ten­kin opet­taa, että yk­si asia on ko­vem­paa kuin ada­man­tium: kuu­men­net­tu ada­man­tium.

Kol­men le­vyn bok­si sisältää elo­ku­van pe­rus­ver­sion 2D:nä ja 3D:nä sekä uu­den noin 12 mi­nuu­til­la pi­den­ne­tyn ver­sion. Pi­den­net­ty ver­sio lisää en­nen kaik­kea ver­ta ja lä­vis­tyk­siä, hu­vit­ta­vim­min yh­den lu­mi­lin­ko-koh­tauk­sen muo­dos­sa.