Ensimmäinen värillinen Tarzan-elokuva on kohtuullisen hyvässä maineessa jopa ERB-yhteisön parissa.
Ensimmäinen värillinen Tarzan-elokuva on kohtuullisen hyvässä maineessa jopa ERB-yhteisön parissa.
Tarzanin suurin seikkailu tuotettiin brittiläisin voimin ja kuvattiin Afrikassa, joten studiomuovinen tunnelma on poissa. Osansa on myös hyvällä ja lavealla brittiläisellä teatteripohjaisella elokuvakulttuurilla.
Gordon Scott pani tyttöjen sydämet läpättänään aikoinaan, mutta lopulta elokuva pärjää hienojen konniensa ansiosta. Anthony Quayle on yksi kaikkien aikojen parhaista pahiksista. Kuvaaja osaa ottaa aika paljon irti myös hävyttömän härskistä skotlantilaisesta näyttelijästä Sean Connerysta. Miehen upea artikulointi jäänee vain Laurence Olivierille, ja tällaisessa halpiksessa.
Ohjaaja Guillerminin ura urkeni tästä, mutta suurempiin tuotantoihin hän pääsi tästä vasta 1970-luvulla Liekehtivän tornin ja King Kongin (!) puikoissa.
Keskitason kuva ja ääni. Värit ovat haalean mattamaisia, mutta tämä menettelee. Ei ekstroja. Levy on amerikkainen, R0, eli se pyörii myös modaamattomissa suomalaisissa soittimissa. (PS)