Sak­sa­lai­nen kau­hue­lo­ku­va on ryö­mi­nyt poh­ja­mu­dis­sa ja pie­nillä bud­je­teil­la ai­na toi­ses­ta maail­man­so­das­ta al­kaen. Ai­he on help­po se­littää, sa­ke­man­nien it­se jär­jestämät kau­hu­ko­ke­muk­set ovat edel­leen ko­neen vä­li­muis­tis­sa. Pie­nen bud­je­tin kel­la­rie­lo­ku­via tehdään to­ki, mut­ta te­le­vi­sion ja val­tiol­lis­ten ta­ho­jen ra­hoit­ta­maa suur­ta kau­hue­lo­ku­vaa nähdään to­del­la har­vak­sel­taan.

Yh­teis­ra­hoit­tei­nen Ger­man Angst on­nis­tuu näyttämään suu­ren ko­ko­luo­kan elo­ku­val­ta, jo­ta se to­ki on­kin. Ver­ta ja eri­kois­te­hos­tet­ta käy­tetään ker­rak­seen, ku­vat ovat hal­li­tun kau­ka­na kel­la­rie­lo­ku­vien vi­suaa­li­ses­ta il­meestä. Va­li­tet­ta­vas­ti mo­nil­la muil­la osa-a­lueil­la Ger­man Angst pu­toaa aut­ta­mat­ta lähtö­ti­lan­teen­sa ja ta­voit­teen­sa vä­li­maas­toon. Kel­la­ripät­kien in­to­hi­mo ja huu­mo­ri uu­pu­vat. Val­mis­tus­ta­van am­mat­ti­mai­suus muok­kaa fan­ta­sia­kau­hue­lo­ku­vas­ta vä­kinäi­sen.

Kol­meen epi­so­din jaet­tu kol­men oh­jaa­jan elo­ku­va ei si­tou­du lo­pul­li­ses­ti yh­teen, ei edes löyhäs­ti tul­kit­ta­vis­sa ole­van ni­mik­keensä al­le. Jak­sois­sa tois­tu­va pe­lon tee­ma on to­ki läsnä kai­kes­sa kau­hue­lo­ku­vas­sa, Kai­kis­sa pa­la­sis­sa tois­tu­vat su­mui­set uni- ja ta­kau­ma­ku­vat eivät pois­ta to­si­seik­kaa, että kat­so­ja nä­kee kol­me ly­hy­te­lo­ku­vaa. Ku­vaa­ja Sven-Ja­kob En­gel­mann to­sin on­nis­tuu pon­nis­ta­maan ko­meaa jäl­keä jo­kai­seen pa­la­seen.

Kel­la­ri­kau­hun su­per­san­ka­ri Jörg Butt­ge­rei­tin avaus­jak­so Fi­nal Girl näyttää ver­taus- ja ve­ri­ku­val­li­ses­ti tei­ni-ikäi­sen tytön kos­ton isäl­leen. Oh­jaa­jal­le tyy­pil­li­sen verk­kai­ses­ti kas­va­va ah­dis­tus on jäl­leen kä­sillä. Juo­ni on lop­puun ka­lut­tu, Butt­ge­reit te­kee siitä oman raais­ta­van nä­ke­myk­sensä – poik­keuk­sel­li­sen kau­niil­la ku­vil­la to­sin.

E­lo­ku­van tuot­ta­jan Mic­hal Ko­sa­kows­kin oh­jaa­ma toi­nen, ää­rimmäi­sen vä­ki­val­tai­nen Ma­ke a Wish -e­pi­so­di kä­sit­te­lee Nat­si-Sak­san muis­to­jen ja toi­min­ta­mal­lien suo­raa pe­riy­ty­mistä tämänpäiväi­seen ka­tu­ku­vaan. So­dan vir­hei­den tois­tu­mis­ta muo­ka­taan yli­luon­nol­li­sel­la vä­liin­tu­lol­la. Ai­nai­nen haa­ve roo­lien vaih­ta­mi­ses­ta ki­dut­ta­jan ja ki­du­te­tun vä­lillä herä­tetään, se tuo kui­ten­kin uu­sia on­gel­mia. Jak­so on mie­leen­pai­nu­va, mut­ta raa­ki­le­mai­nen.

Päätös­jak­son eroot­ti­nen mys­tee­ri esittää kiel­let­ty­jen in­to­hi­mo­jen ka­val­ka­din, sat­tu­man mah­dol­li­suu­den, sekä ih­mi­sen to­taa­li­sen pak­ko­miel­tei­sen toi­min­nan ää­rimmäis­ten tun­tei­den edessä. And­reas Marsc­hal­lin osuus Al­rau­ne on hal­li­tuin, mut­ta ei elo­ku­vaa yh­teen si­to­va. Va­paut­ta­va­na ele­ment­tinä kah­den edeltäjänsä to­taa­li­sen vää­ryy­den ku­vaa­mi­ses­ta se toi­mii.

Night Vi­sions –­fes­ti­vaa­li esittää elo­ku­van vielä Ma­xi­min kak­kos­sa­lis­sa lauan­tain myöhäi­sil­las­sa 18.4. Oh­jaa­jat ovat pai­kal­la näytök­sessä. (VA)