NASA löytää elämää avaruudesta, mutta ennen kuin oliot saadaan laboratorioon tipahtaa kuljetusalus Meksikoon.
NASA löytää elämää avaruudesta, mutta ennen kuin oliot saadaan laboratorioon tipahtaa kuljetusalus Meksikoon. Karanteenista ja mittavasta armeijan läsnäolosta huolimatta viidakko alkaa pian kuhista uusia sotaisia elämänmuotoja. Nuori valokuuvaja joutuu saattamaan pomon tyttären turvaan Yhdysvaltoihin läpi saastuneen alueen.
Kengännauhabudjetilla tehty elokuva on syntynyt lähestulkoon kuin mikä tahansa kaveriporukan matkavideo, mutta lopputulos näyttää erehdyttävästi suuren luokan Hollywood-elokuvalta. Kevyellä kalustolla ja pienellä ryhmällä toteutettu elokuva on kuvattu oikeilla kuvauspaikoilla ympäri Keski- ja Etelä-Amerikkaa, mikä näkyy ratkaisevasti perusvideoviihdykettä elävämpänä miljöönä. Paikanpäällä kuvattua materiaalia on sitten ehostettu taidokkaasti hyödyntämällä tietokonegrafiikan tarjoamia mahdollisuuksia kaikkeen aina tienvarsikylttien manipuloinnista talonkokoisten hirviöiden luomiseen.
Rautaista reppuelokuvanteon osaamista osoittaa myös tekijöiden kyky hyödyntää kuvauspaikoille sattuneita tavallisia ihmisiä elokuvassa. Pääparia lukuun ottamatta kaikki muut näyttelijät ovatkin ilmeisesti mukaan houkuteltuja taviksia, vaikkei tätä elokuvaa katsoessaan arvaisi. Sekin lienee vahvuus että itse pääpari on myös oikeassa elämässä pari.
Budjetin rajoitteet ovat aistittavissa hirviöiden säästeliäässä, mutta kuitenkin tehokkaassa käytössä. Suuret joukkokohtaukset ja erikoislähikuvat örkeistä puuttuvat, mutta muutoin silmäkarkki ei häviä Hollywoodille. Elokuvan ainoa puute löytyykin tarinan puolelta: loistavan alkuasetelman ja tunnelman virityksen jälkeen tapahtumat jauhavat painollaan kohti lopputekstejä ilman erityistä omaperäisyyttä tai juonellista kehitystä. Paljolti tienpäällä improvisoidun tarinan ja yhtä lailla reaktiivisen kuvaustyylin johdosta mukaan mahtuu myös reilu annos mokia, joista esimerkkinä kuvaajan pojan synttärit tuntuvat olevan kolmena peräkkäisenä päivänä ja viidakkoisen Meksikon ja rutikuivan Teksasin raja on poikkeuksellisen terävä.
Lopulta valittamisen aihetta ei kuitenkaan ole paljoa, sillä se mitä näytetään näyttää erittäin hyvältä ja tarinan alkiokin on asiallinen. "Cloverfield":iin verrattuna tämä on täysin ylivertainen elokuva, mutta hengeltään samankaltaiseen "District 9":ään nähden tarina on kuitenkin pahasti raakile. Elokuvaksi, jonka dialogista vastaavat näyttelijät ja lähes kaikkia muita naruja pitelee yksi sattuman edukseen kääntävä jokapaikanhöylä tämä on viiden tähden esitys!
Tasokas kuva näyttää täysiveriseltä elokuvalta 2.35:1-kuvasuhdettaan myöten. Väritoisto on sävykästä, miljöö komeaa ja tehosteetkin mainiosti toimivia. Hyvä vähäeleinen, mutta tunnelmallinen ääniraita on taltioitu häviöttömänä DTS-HD Master Audiona. Yllättävän hyvissä ekstroissa ohjaajan ja pääosan näyttelijöiden kommenttiraita, reppuelokuvantekoa erinomaisesti havainnollistava making of -dokumentti (55 min.), ohjaaja/käsikirjoittaja/tehostemies/kuvaaja Gareth Edwardsin haastattelu (13 min.) ja hyvät koosteet tehosteista (29 min.) ja leikkauksesta (23 min.). (IJ)