Ko­ko per­heen seik­kai­lue­lo­ku­va ek­sent­ri­sestä eläinlääkä­ristä (Ro­bert Dow­ney Jr.), jo­ka kaih­taa ih­mis­kun­taa kuin rut­toa ja pu­huu lu­kui­sia eläin­kie­liä kuin vettä va­laen. Era­kon elo vaih­tuu len­nok­kaa­seen seik­kai­luun kun Eng­lan­nin ku­nin­ga­tar yri­tetään myr­kyttää ja ai­noa vas­ta-ai­ne löy­tyy sa­du­no­mai­sen tai­pa­leen päästä maail­man ää­ristä.

Näyttävä ja su­la­va ee­pos pitää hyvän­tuu­li­sen seik­kai­lun kes­kiössä ja huu­mo­rin ar­vos­saan yli tar­peet­to­man su­van­toi­lun. Myös elo­ku­van lu­kui­sat eläin­hah­mot on veis­tet­ty viit­se­liääs­ti ja mie­hi­tet­ty osu­vil­la ää­nillä sekä suo­mek­si että eng­lan­nik­si.

Van­han ajan seik­kai­lul­ta mais­tu­va elo­ku­va on ko­ko per­heen elo­ku­va ter­min par­haas­sa mer­ki­tyk­sessä. Maail­mal­la elo­ku­vaa on kui­ten­kin lyö­ty ras­kaas­ti pik­ku­las­ten elo­ku­va­na, jo­ka on ta­ri­naan­sa ja te­hos­tei­taan myö­ten lä­peensä tylsä. Tätä kat­san­toa on vai­kea ymmärtää sillä ko­ko­nai­suus on to­ki ta­ri­nal­li­ses­ti ke­peän suo­ra­vii­vai­nen, mut­ta sa­mal­la val­loit­ta­van len­no­kas ja hyvän­tuu­li­nen.

E­lo­ku­va poh­jau­tuu eng­lan­ti­lai­sen Hugh Lof­tin­gin kir­ja­sar­jaan (1920-1952), jo­ka sai al­kun­sa mie­hen ku­vi­te­tuis­ta kir­jeistä ko­tiin en­simmäi­sen maail­man­so­dan tais­te­lu­hau­dois­ta. Vik­to­riaa­ni­seen Eng­lan­tiin si­joit­tu­vat ta­ri­nat, joi­den pääo­sas­sa on eläin­ten kaut­ta maail­maa mit­taa­va toh­to­ri, oli­si­vat jo it­sessään kieh­to­va ta­paus, mut­ta syn­ty­ta­ri­na so­dan kes­kellä luo ko­ko­nai­suu­del­le mie­len­kiin­toi­sen me­ta­ta­son. Tähän me­ta­ta­soon ei tämän elo­ku­van poh­jal­ta us­kal­la vielä pu­reu­tua, mut­ta oli­si mie­len­kiin­tois­ta nähdä mi­ten saa­ga jat­kuu.