Kaksi epätäydellistä perhettä, pysyvästi alkotipassa kulkeva valkoihoinen isoisä ja topakka mustaihoinen isoäiti, kamppailevat heitä yhdistävästä lapsenlapsesta.
Kaksi epätäydellistä perhettä, pysyvästi alkotipassa kulkeva valkoihoinen isoisä (Kevin Costner) ja topakka mustaihoinen isoäiti (Octavia Spencer), kamppailevat heitä yhdistävästä lapsenlapsesta. Yhdelle kyse on edesmenneen tyttären tyttärestä ja toiselle tieltään eksyneen pojan tyttärestä, joten myös tyttären elämättä jäänyt elämä ja pojan limboon jäänyt elämänmuoto lisäävät säikeensä soppaan.
Pehmeäkäyntinen draama tarttuu tavanomaista vakavampiin aiheisiin aina täysipainoisesta kasvatuksesta alkoholismiin, huumeisiin ja rotuepäluuloihin asti. Aiheita käsitellään silkkihansikkain, mutta ote on tuore ja saarnaamista viisaasti välttävä — toki myös hyvin viihdepainotteinen.
Oikeussalidraaman muodon löyhästi ottava kertomus etenee kitkatta ja kaikista hahmoista on verrattain helppo välittää. Taipaleen pääpiste lähentelee ehkä oikeuden halventamista Oprahiin paremmin kuuluvine käänteineen, mutta kepeän väkevänä filmatisointina tämä on hyvä ja elämänmyöteinen esitys.
Kiitettävä kuva on elegantti, vakaa ja Louisianan lämpimässä valossa luonnollisesti kylpevä kuva. Soljuva ääniraita. Ekstroissa suppea making of (24 min.) ja pintapuoliset koosteet Costnerista (2 min.) ja perhesuhteista (2 min.). (IJ)