New­swee­kin mu­kaan Mad Men on te­le­vi­sion pa­ras uu­si draa­ma. Enpä ole eri mieltä. Asial­la on Sop­ra­no­sin tuot­ta­ja-kä­si­kir­joit­ta­ja Matt­hew Wei­ner ja sen huo­maa.

Ta­ri­na si­joit­tuu vuo­teen 1960. Aja­tus on hie­man sa­ma kuin Geor­ge Lu­ca­sil­la, kun hän ha­lu­si si­joit­taa Ame­ri­can Graf­fi­tin vii­mei­seen viat­to­maan vuo­teen 1962. Don Dra­per (Jon Hamm) työs­ken­te­lee mai­nos­toi­mis­ton luo­va­na joh­ta­ja­na, vi­rit­te­lee kaik­ki nai­set ympä­rillään ja jak­so jak­sol­ta al­kaa näyttää yhä epäi­lyttävämmältä, mie­heltä, jol­la ei ole lain­kaan men­nei­syyttä. Ki­vi­kas­vo­jen al­la myl­lertää, ja kat­so­ja on kou­kus­sa.

Hen­kilöjän­nit­teet ovat koh­dal­laan, mut­ta mui­ta ilo­nai­hei­ta löytää kuin sol­ke­naan muun tuok­si­nan taus­tal­la. Tus­kin missään elo­ku­vas­sa tai sar­jas­sa pol­te­taan näin pal­jon tu­pak­kaa ja juo­daan vis­kiä työai­ka­na. Tus­kin­pa mitään ny­kypäivän bob­hel­sin­kien sun mui­den tai­vaan­ran­nan­maa­la­rei­den ar­kea ha­luai­si­kaan seu­ra­ta, mut­ta ko­ko­nais­ta ku­lu­tu­syh­teis­kun­nan pe­rus­taa ke­hi­tel­lei­den (m)ad­me­nien maail­ma oli mo­nen uu­den asian kyn­nyk­sellä vuon­na 1960. Te­le­vi­siot oli­vat yleis­ty­neet, kup­la­volk­ka­ril­le nau­ret­tiin ja ae­ro­so­li­pul­lo­ja ih­me­tel­tiin.

Kaik­kein kum­mal­li­sin­ta on kui­ten­kin ar­ki. Ras­kaa­na ole­vat nai­set vetävät röö­kiä ja vii­naa, eikä las­ten tur­val­li­suu­des­ta juu­ri huo­leh­di­ta. Vie­raat läp­sivät tois­ten lap­sia pos­kil­le. Mies­ten so­vi­nis­mil­la ja lap­sel­li­suu­del­la ei ole mitään ra­jaa.

A­me­rik­ka­lai­nen elin­ta­so tu­li Suo­meen vuo­sien vii­peellä. Sik­si on­kin ai­ka hur­jaa nähdä las­ten leik­kivän juu­ri sa­man­lai­sel­la pel­ti­pol­kuau­tol­la, jol­la hur­jas­te­lin Ar­vin­ka­dun tuok­si­nois­sa muu­ta­ma vuo­si tämän jäl­keen. Pää­hen­kilö ku­vaa sa­man­lai­sel­la Baue­rin kai­ta­fil­mi­ka­me­ral­la kuin uk­ki­ni, ka­si­mil­listä ja mykkää tie­ten­kin.