Yh-äi­ti (An­net­te Be­ning) yrittää kas­vat­taa tei­ni-ikäi­sen poi­kan­sa yh­dessä ali­vuok­ra­lais­ten­sa kans­sa kes­kellä 1970-lu­vun Ame­rik­kaa. It­se 1930-lu­vun la­man ai­ka­na ja naa­pu­rus­ton­sa yh­teis­huol­los­sa kas­va­nut äi­ti pyytää va­lo­ku­vauk­ses­ta in­nos­tu­nut­ta ja koh­dun­kau­lan syövästä toi­pu­vaa Ab­bie­ta (G­re­ta Ge­rwig) ja poi­kan­sa pa­ras­ta ystävää ka­pi­noi­vaa Ju­lie­ta (El­le Fan­ning) ja­ka­maan poi­kan­sa kait­se­mi­sen.

Rau­hal­li­sen määrä­tie­toi­ses­ti ete­nevä ker­to­mus on­nis­tuu tai­tei­le­maan tiensä va­paas­ti­hen­gittävän ja tyhjänpäiväi­syy­den vä­li­maas­tos­sa ek­symättä kos­kaan mitään­sa­no­mat­to­muu­den puo­lel­le. Elo­ku­va an­taa hah­moil­leen ro­maa­nin mit­tai­set taus­ta­ta­ri­nat, mut­ta te­kee tämän hah­mo ker­ral­laan ta­pah­tu­mien sol­jues­sa eteenpäin. Lop­pu­tu­lok­se­na on dia­lo­gi­voit­toi­nen ta­ri­na, jo­ka on­nis­tuu nou­se­maan hen­kiin ja pitämään mie­len­kiin­toa yllä ko­ko kes­ton­sa ajan. Kas­vu­ker­to­mus saa tässä ke­peän jännä­rin ot­teen, jo­ka pitää jän­ni­tyk­sessä siitä kuin­ka eri­koi­nen jär­jes­te­ly päät­tyy ja ku­ka hah­mois­ta säi­lyttää mie­len­ter­vey­tensä missä­kin mää­rin.