Valtameripurjehdus, hevospoolo ja autourheilu ovat lajeja, joissa menestyäkseen ja jopa niitä ylipäätään harrastaakseen on syytä olla pääomaa, mieluummin vanhaa rahaa ja vähintään rikastunut isä tai äiti.
Valtameripurjehdus, hevospoolo ja autourheilu ovat lajeja, joissa menestyäkseen ja jopa niitä ylipäätään harrastaakseen on syytä olla pääomaa, mieluummin vanhaa rahaa ja vähintään rikastunut isä tai äiti. Kahdesta jälkimmäisestä lajista ei kovin helpolla saada aikaan humanistista draamaa, mutta purjehtijat taipuvat filosofoimaan, sillä meri on kaikkien elollisten alkukoti.
Turning Tide yhdistää maailmanympäripiurjehduskisan Etelä-Euroopassa riehuvaan pakolaisongelmaan ja siihen kiinteästi liittyvään muhamettilaisiin kohsdustuviin yleistyksiin. Tämän se kuitenkin tekee hyvin hienovaraisesti.
Eli jos pakolaiskysymys tai purjehdus kiinnostaa, tarjolla on mielenkiintoinen elämys. Jos juonipaljastuksia ei kaipaa, niin lukeminen kannattaa lopettaa tähän.
Ranskalainen Yann Kermadec (Fançois Cluzet) osallistuu purjehduskisaan ja ehtii jo ennen Kanarian saaria tehdä maailmanennätyksen. Pian onni kääntyy, kun peräsin iskee meriromuun. Osaa korjatessa vene saa jäniksen, Ranskaan sydänleikkaukseen mielivän mauritanilaispojan. Matka muuttuu kaksinpurjehdukseksi, kun turvallista tapaa jättää jänis maihin, ei tunnu löytyvän. Koko kisa uhkaa mennä sääntörikkomuksen vuoksi hukkaan.
Asetelma on mainio. Kippari kohtaa koko tunneskaalan raivosta alistumiseen, myötätunnosta oikeamielisyyteen. Poika taas on paikoitellen hyvin ymmällään, vaikka osaa aika hyvin ranskaa.
Onneksi tätä ei tehty Yhdysvalloissa. Sentimentaalinen loppu on toteutettu taiten. Samalla tulee todistetuksi, kuinka jännitystä saadaan aikaan ilman väkivaltaa. Eikä tässä paljon erotiikkaakaan ole. Myrskyn raivo –lajityypin kliseitä ei myöskään hyödynnetä. Luultavasti elokuva antaa aika realistisen kuvan kovasta urheilulajista.
Laadukas kuva ja ääniraita. Ei ekstroja. (PS)