Mic­hael Moo­re ylittää it­sensä va­lit­se­mal­la ai­heen, jo­ka ei edes kai­paa ame­rik­ka­lai­sen do­ku­men­ta­ris­tin pe­rus­syn­tejä, po­pu­lis­mia, liioit­te­lua ja yk­si­puo­li­suut­ta. Wall St­ree­tin suu­rin hui­jaus te­kee sen it­se. Kuin­ka maail­man mer­kittä­vin kan­sa on voi­nut ol­la niin tyhmä, että on an­ta­nut yh­del­le pro­sen­til­le val­lan käyttää 99 pro­sen­tin oi­keuk­sia ja syöstä it­sensä ku­ri­muk­seen, jos­sa ei enää ole ky­se pih­vistä, vaan li­ha­mu­rek­kees­ta ja ka­tos­ta pään päällä?

Moo­re ku­vaa haus­kaan ta­paan­sa ame­rik­ka­lai­sen po­liit­ti­sen jär­jes­telmän voi­mat­to­muut­ta, kun pank­ki­maail­ma kaap­pa­si Ro­nald Rea­ga­nin toi­meen­pa­ne­ma­na to­del­li­sen po­liit­ti­sen val­lan ja loi puh­taas­ti pääo­man hal­lit­se­man hir­mu­val­lan. Syn­keää tietä ta­soi­te­taan pe­rus­teel­li­ses­ti kun­nes päästään syys­kuu­hun 2008, kun joh­dan­nais­mark­ki­nat ro­mah­dut­ti­vat maail­man­ta­lou­den. Ja mitä sil­loin teh­tiin? An­net­tiin jät­ti­lai­na on­gel­man ai­heut­ta­jil­le ja tie­ten­kin si­ten, et­tei pa­ke­tin käytöstä tar­vin­nut luo­vut­taa tieo­ja vi­ra­no­mai­sil­le.

Me­noa kau­his­te­le­van suo­ma­lai­sen on puo­les­taan syytä miet­tiä, mitä ta­pah­tui Suo­mes­sa 1990-lu­vun alus­sa.

A­me­rik­ka­lai­sen suur­hui­jauk­sen mah­dol­lis­ti pro­pa­gan­da ka­pi­ta­lis­min unel­mas­ta, jo­ka an­taa ky­vykkääl­le mah­dol­li­suu­den ri­kas­tua. Sa­maan ai­kaan val­lal­le nou­si hil­litön kuo­hu­ker­man ihan­noin­ti me­dias­sa.

Sa­ma me­no jat­kuu Suo­mes­sa­kin, missä kaik­ki ha­lua­vat julk­kik­sek­si ja pääo­ma­tu­lo­jen naut­ti­jak­si. Kun tar­vit­tai­siin työvä­keä puo­lus­ta­vaa po­li­tiik­kaa, por­va­ri­puo­lueet me­nes­tyvät. Ja sii­voo­jan tytär al­kaa ko­koo­muk­sen kun­nal­li­sak­tii­vik­si.