Michael Moore ylittää itsensä valitsemalla aiheen, joka ei edes kaipaa amerikkalaisen dokumentaristin perussyntejä, populismia, liioittelua ja yksipuolisuutta.
Michael Moore ylittää itsensä valitsemalla aiheen, joka ei edes kaipaa amerikkalaisen dokumentaristin perussyntejä, populismia, liioittelua ja yksipuolisuutta. Wall Streetin suurin huijaus tekee sen itse. Kuinka maailman merkittävin kansa on voinut olla niin tyhmä, että on antanut yhdelle prosentille vallan käyttää 99 prosentin oikeuksia ja syöstä itsensä kurimukseen, jossa ei enää ole kyse pihvistä, vaan lihamurekkeesta ja katosta pään päällä?
Moore kuvaa hauskaan tapaansa amerikkalaisen poliittisen järjestelmän voimattomuutta, kun pankkimaailma kaappasi Ronald Reaganin toimeenpanemana todellisen poliittisen vallan ja loi puhtaasti pääoman hallitseman hirmuvallan. Synkeää tietä tasoitetaan perusteellisesti kunnes päästään syyskuuhun 2008, kun johdannaismarkkinat romahduttivat maailmantalouden. Ja mitä silloin tehtiin? Annettiin jättilaina ongelman aiheuttajille ja tietenkin siten, ettei paketin käytöstä tarvinnut luovuttaa tieoja viranomaisille.
Menoa kauhistelevan suomalaisen on puolestaan syytä miettiä, mitä tapahtui Suomessa 1990-luvun alussa.
Amerikkalaisen suurhuijauksen mahdollisti propaganda kapitalismin unelmasta, joka antaa kyvykkäälle mahdollisuuden rikastua. Samaan aikaan vallalle nousi hillitön kuohukerman ihannointi mediassa.
Sama meno jatkuu Suomessakin, missä kaikki haluavat julkkikseksi ja pääomatulojen nauttijaksi. Kun tarvittaisiin työväkeä puolustavaa politiikkaa, porvaripuolueet menestyvät. Ja siivoojan tytär alkaa kokoomuksen kunnallisaktiiviksi.
Dokumenttitasoinen kuva (anamorfinen) ja DD5.1-ääni hoitavat työnsä. Ekstroihin on tallennettu 54 min. ylijäämähaastatteluja, jotka eivät tosiaankaan ole tyhjänpäiväisiä. (PS)