Vuo­des­ta 1999 as­ti eri puo­lil­la maail­maa pyö­ri­nyt Ab­ba-mu­si­kaa­li "Mam­ma Mia!" pää­si viettämään kym­me­nettä syn­tymäpäiväänsä uu­den elo­ku­va­ver­sion muo­dos­sa. Al­ku­peräi­sen mu­si­kaa­lin oh­jaa­ja Phyl­li­da Lloyd tart­tui myös elo­ku­va­ver­sion puik­koi­hin, eikä lop­pu­tu­los ole hul­lum­pi adap­taa­tio me­nes­tys­mu­si­kaa­lis­ta.

Vir­keäs­ti ku­vi­tet­tu elo­ku­va­mu­si­kaa­li toi­mii sa­moin edel­ly­tyk­sin kuin esi­ku­van­sa — kun­han has­sut­te­le­van asen­teen, lup­sa­kan peh­moi­sen ta­ri­nan ja ylipäänsä tans­sah­te­le­van ker­ron­ta­tyy­lin su­lat­taa voi läm­min­hen­ki­sestä me­nos­ta naut­tia. Va­ka­vas­ti tätä ei saa ereh­tyä ot­ta­maan, eikä sa­no­maa löy­dy sen enempää kuin sir­kus­hat­ta­ras­ta yleensä. Tii­viik­si lei­ka­tut ja osin kie­li pos­kes­sa teh­dyt Ab­ba-nu­me­rot seu­ra­vat toi­siaan kiih­keällä tah­dil­la, mut­ta draa­ma ja ko­me­dia löytävät luon­te­van paik­kan­sa näi­den vä­listä.

Näin mu­si­kaa­lin jenk­ki­ver­sion New Yor­kin Ca­dil­lac Win­ter Gar­den Thea­te­ris­sa keväällä 2005. Tähän ver­rat­tu­na elo­ku­va on vi­suaa­li­ses­ti hui­kean pal­jon rik­kaam­pi kii­tos suur­rem­man näyttämön ja tuo­tan­to­tek­nii­kan mah­dol­lis­ta­mien kei­no­jen, vaik­ka ky­se on to­ki ai­van eri me­diois­ta. Niin ikään mies­kol­mi­kon ke­miat toi­mi­vat nyt haus­kas­ti yh­teen Pier­ce Bros­na­nin, Stel­lan Skarsgår­din ja Co­lin Firt­hin tuo­des­sa hah­mot pait­si aiem­paa lä­hemmäs kat­so­jaa myös hi­tu­sen to­del­li­sem­mik­si ih­mi­sik­si. Se missä elo­ku­va hä­viää mu­si­kaa­lil­le on mu­siik­ki­nu­me­roi­den ener­gi­syy­dessä ja so­lis­tien elä­vyy­dessä — nyt kaik­ki näyt­te­lijät lau­la­vat omat osut­ten­sa, mut­ta vain Aman­da Seyf­ried vai­kut­taa täy­sin luon­te­val­ta. To­sin hyvä on myös Co­lin Firt­hin rau­hal­li­nen lu­ri­tus ki­ta­ran kans­sa.