Valkoisen peuran odotettu DVD-ensi-ilta jättää yllättäen hieman kitkerän sävyn.
Valkoisen peuran odotettu DVD-ensi-ilta jättää yllättäen hieman kitkerän sävyn. On mentävä liki viisikymmentä vuotta taaksepäin löytääkseen selkeää suomalaisen elokuvan kansainvälistä menestystä. Eikä mistään kassamagneetista tarvitse puhua, vaan elokuvasta, joka aiheutti keskustelua ulkomaisten kriitikoiden ja elokuvayleisön parissa. Jos vertailukohdaksi ottaa Ruotsin ja Tanskan, näiden naapurimaiden eokuvatuotantoa tunnetaan maailmalla aivan eri tavalla.
Aki Kaurismäen elokuvat ovat jääneet lopulta aika pienen piirin kulttikamaksi. Valkoinen peura on edelleen ylittämätön.
Valkoinen peura ylittää genrearajoja kauhusta fantasiaan, erotiilkkaan ja westerniin tai oikeammin loi northernin. Musiikkikin kuulostaa kuin samaan aikaan edelleen suuressa suosiossa olleiden MGM:n Tarzan-fimeiltä.
Tarina on piirtynyt myös kansalliseen tajuntaan. Verevä, pistäväsilmäinen ja eksoottisen eroottinen Mirjami Kuosmanen houkuttelee Lapin tuntureilla miehiä turmioon. Ihmissusitarujen suomalainen versio miellyttää ennen kaikkea siksi, että valkoinen poro on hyvin omaperäinen ja runollinen hahmo, koska se ei sisällä itsestään selvää väkivaltaisia luontoa.
Tässä on edelleen kaikkien aikojen Lappi-aiheinen elokuva. Vaikka pohjoinen tarjoaa uhkeaa väriloistoa vuoden ympäri, mustavalkoinen kuva tekee parhaiten kunniaa maakuntamaisemalle: juuri missään ei näe näin rauhoittavia, pehmeitä tunturien muotoja ja kurujen painanteita.
Sinänsä elokuvan ajoitus oli looginen. Ennen toista maailmansotaa Petsamon nikkelitoiminta ja Liinahamarin satama lisäsivät pohjoisen yhteiskunnallista merkitystä. Sodan jälkeen alettiin rakentaa uudestaan saksalaisten tuohoamia lomakyliä, ja Yrjö Kokon Lappi-aiheiset romaanit nousivat bestsellereiksi. Ruotsalaisilla ei vastaavaa Lappi-filosofiaa olekaan. Aika harva matkaa pohjoiseen, kun se tuntuu olevan puolelle Suomelle vuotuinen elinehto. Valkoinen peura symboloi hienosti tätä tunnetta.
Kriitikko Hannu Björkbacka teki arvostelun julkaisun jälkeen mielenkiintoisia sivuhuomioita: restauroitu Valkoinen peura nähdään 74 minuuttisena Sodankylän festivaaleilla 2010. Sen sijaan tämä Finnkinon dvd-julkaisu ei ole entisöity kopio (Björkbacka tarkisti asian Finnkinolta ja senhän huomaa varsinkin alkujaksossa) ja on lisäksi vain 65 minuuttinen. Elokuva kiinnostaa Björkbackaa siksikin, että miespääosan Kalervo Nissilä on kotoisin Kälviältä (nykyisin Kokkolaa) ja eläkevuosinaan asui Kokkolassa ja ohjasi muun muassa Björkbackaa ensimmäisessä harrastajaroolissa Tuzenbachina Anton Tshehovin näytelmässä Kolme sisarta.
Joissain lähteissä ilmenee, että jopa Malick, Gilliam ja Ken Russell olisivat eri aikoina yrittäneet käynnistää uusversiota, mutta eivät olisi saaneet oikeuksia. Tätä ei Björkbacka ole saanut tarkistettua luotettavilta, riippumattomilta tahoilta.
Björkbackan mielestä jopa Renny Harlin tekee The Long Kiss Goodnight -elokuvansa aloittavassa alkukohtauksessa, jossa Geena Davis kohtaa tiellä peuran, kunniaa Valkoiselle peuralle ja Mirjami Kuosmaselle.
Uusversio on taas vireillä. Ulkomaisia rahoittajia on saatu osatuottajiksi ja nyt Suomessakin näkyisi jo vihreää valoa. Peter Lindholm aloittaisi näillä näkymin kuvaukset kesällä 2011. Petfilms lähetti Björkbackalle sähköpostia 29. huhtikuuta (ei allekirjoittajaa):"Terve. On vihdoin etenemässä. Aiemmin olisimme jo tehneet uuden version mutta Suomen rahoituskuviot ovat jostain syystä estäneet uuden version tekemiseen. Ulkomailta olemme saaneet sitoutuneita osatuottajia jo vuonna 2008. Nyt asiat näyttää olevan kunnossa myös Suomessa, mutta koskaan ei kannata olla varma ennen kuin kuvaukset ovat käynnissä. Me aiomme aloittaa kuvaukset 2011 kesällä ja jos silloin taas on Suomessa ongelmia niin siirrämme Suomen kaikkien aikojen menestyneimmän elokuvan toisen maan tuotannoksi. Onneksi nyt näyttää siltä ettei tarvitse tehdä näin".
Jopa ihmeen tarkka ja kauniisti harmaan eri sävyjä toistava kuva. Tyypilliseen tapaan alkupuolella roskainen ja vertikaalisista halkeamista hieman kärsivä kuva, mutta joka tapauksessa myönteinen yllätys. Ääniraita soi kohtuullisen selvästi. Sodanjälkeinen filmimateriaali oli pahamaineisen kehnoa. Ääniraita on suttuinen ja epäselvä. Ekstroissa trailereita. (PS)