Nausicaä on yhtä kuin japanilaisen sarjakuvan mangan ensimmäinen järisyttävä siirtymäriitti japanilaiseen animaation animeen vuonna nolla.
Nausicaä on yhtä kuin japanilaisen sarjakuvan mangan ensimmäinen järisyttävä siirtymäriitti japanilaiseen animaation animeen vuonna nolla. Näin ainakin länsimaisesta näkökulmasta.
Hayo Miyazakin ensimmäinen kansainvälinen suurmenestys kertoo tulevaisuudesta tuhannen vuoden kuluttua, kun jättimäinen saastemeri uhkaa siviilisaatioita toisensa jälkeen. Merituulten suojeleman laakson prinsessa Nausicaä osaa luoda kontaktiin kaikki eläviin ja hän pystyy askel askeleelta ymmärtämään, mistä saastemeressä, uhkaavista hyönteisissä ja jättimäisissä oomuissa oikeastaan on kysymys.
Ohjaajan taide ihastuttaa yksityiskohdiltaan, mutta myös harmonialtaan, vaikka aivan yhtä häikäisevää ja kiillotettua se ei olekaan kuin myöhemmin. Sävyt ovat vielä lämpimiä.
Näin 25 vuotta myöhemmin ihastelee kuitenkin ohjaajan kaukokatsetta ottaa ympäristöasiat uuteen ja tuoreeseen käsittelyyn. Humanistinahan hän on ollut aina omaa luokkaansa.
Hieno kokemus. Oikeastaan mitään muuta moitetta tästä ei löydä kuin elokuvan aikamoinen kesto ja monimutkainen juonirakenne, jotka saattavat turruttaa pienimmät katsojat. Toisaalta meno on sen verran vauhdikasta, että harva taitaa hyytyä.
Pehmeähkö kuva näyttää ikänsä ja kohisee, mutta on aikansa animetarkkuudeksi hyvä. Ääniraita soi kapeasti. Toisella levyllä on täyspitkä elokuvan ja kuvakäsikirjoituksen vertailu. Ekstroissa viisi traileria ja ohjaajan muiden elokuvien trailerit. (PS)