Suo­ma­lais­ta hyvä ve­li –jär­jes­telmää fik­tion kei­noin pei­lai­le­va Jät­tiläi­nen edus­taa esi­mer­kil­listä kult­tuu­ri­työtä. Se hyö­dyntää juu­ri niistä ai­nek­sis­ta, jois­ta elo­ku­van­te­kijöillä on mah­dol­li­suus am­men­taa. Esittää viih­teen kei­noin mui­ta tai­teen­la­je­ja suu­rem­mal­le kan­san­ryhmäl­le yh­teis­kun­nan epä­koh­tia, to­del­li­sia ta­pah­tu­mia riittäväs­ti hyö­dyntäen.

Tal­vi­vaa­ran syn­ty loi vä­litöntä us­koa ko­ti­mai­sen kai­vos­teol­li­suu­den kil­pai­lu­ky­kyyn. Pörs­sit rea­goi­vat, kan­sa­kun­ta ko­hi­si. Jät­tiläi­nen näyttää si­vus­ta yh­den tul­kin­ta­mal­lin siitä, mi­ten ta­pah­tu­mat Sot­ka­mos­sa saat­toi­vat­kin mennä niin pie­leen kuin ne lo­pul­ta me­nivät. Elo­ku­van tar­joa­mas­sa mal­lis­sa ku­kaan ei ole asioi­den ete­ne­mi­sestä täy­sin tie­toi­nen – pu­hu­mat­ta­kaan ky­ke­nevä estämään lui­sua. Tie­don ka­do­tes­sa, to­del­li­suu­denkä­si­tys hä­viää. In­sinöö­rit nou­se­vat ympä­ristöa­sian­tun­ti­joi­den, kii­re mal­til­li­suu­den, edel­le.

Kat­so­mo ei pää­se ui­nu­maan. Pek­ko Pe­so­sen kir­joit­ta­ma ja Alek­si Sal­men­perän oh­jaa­ma elo­ku­va ei pa­ko­ta kat­so­jaa va­lit­se­maan puol­ta. Te­kijät tar­joa­vat jon­kin­lai­set avai­met va­lin­taa var­ten, osoit­te­le­mat­ta syyl­li­siä tar­peet­to­mas­ti. Lop­pu­tu­lok­ses­ta ke­hit­tyy ki­ven­ko­vaa, kir­kasnäköistä draa­maa. Ti­lan­tei­den an­ne­taan val­mis­tua pie­nin elein, vah­van dia­lo­gin saat­te­le­ma­na. Uu­tis­haas­tat­te­lu- sekä vi­ral­li­sis­ta asia­kir­jois­ta poi­mi­tut teks­tinpätkät lisäävät elo­ku­van do­ku­men­taa­ris­ta us­kot­ta­vuut­ta.

Sal­men­perällä on pys­tyssä muh­keat tu­ki­pi­la­rit. Huo­mat­ta­vas­ti muh­keam­mat kuin ne, jot­ka mi­nis­te­ri Pau­la Leh­tomä­ki ai­ka­naan Sot­ka­moon alul­le muu­ra­si. Lii­ke­po­liit­ti­sen jar­go­nin ja ää­nensä­vyn sisäistä­nyt uraa­nin­ko­va Ja­ni Vo­la­nen loih­tii kai­vok­sen mu­ka­na ra­pis­tu­van toi­mi­tus­joh­ta­ja Pek­ka Perän. Epä­selvän mu­mi­nan ta­kaa pal­jas­tuu syyl­li­syy­den­tun­toi­nen lii­ke­mies, jat­ku­vas­ti mur­tu­mas­sa pai­neen al­la. Jus­si, ura­kii­ton­sa myötä tah­to­mat­taan selkään­ta­put­te­li­joi­den seu­roi­hin ajau­tu­va lii­ton vir­ka­mies, piir­tyy Joo­nas Saar­ta­mon hil­li­tyllä lie­killä. Näyt­te­lijöi­densä kaut­ta Sal­men­perä jättää tai­ta­vas­ti myös pal­jon sa­no­mat­ta, luo­den epä­var­moil­la eleillä ja pie­nillä lii­keh­dinnöillä lisäjän­nit­teitä.

Jät­tiläistä ih­me­tel­lessä oli­si help­poa sa­noa sen ole­van ”­vain elo­ku­vaa”. Mi­ten nyt vaan tun­tuu siltä, että ti­lan­ne oli­si täy­sin päin­vas­toin. (VA)