T­rains­pot­tin­gin esinäytös vuo­teen 1964 si­joi­tet­tu­na. Mo­dit ja rok­ka­rit ot­ta­vat yh­teen ja pil­le­rin pop­si­joi­den pos­se elää ka­pi­nal­lis­ta nuo­ruut­taan. Uhoa ja mie­letöntä tu­hoa omai­suu­del­le ja ai­vo­so­luil­le on lu­vas­sa, mut­ta sa­maan ai­kaan yk­sinäi­syy­den ja yh­teisöl­li­syy­den ku­vas­sa on jo­ta­kin ai­toa. Ny­ky­mit­ta­puul­la kat­sot­tu­na pidättäy­ty­nees­ti ku­va­tul­la huu­mei­den käytöllä ja sek­sillä tämä ei enää herätä huo­mio­ta, hah­mo­jen ku­vaus on elävää.

Har­vas­sa elo­ku­vas­sa mu­siik­ki­kap­pa­lei­den sa­nat liit­tyvät näin suo­raan ta­pah­tu­miin tai ker­to­vat pää­hen­kilön sie­lun­maail­mas­ta yhtä vä­littömäs­ti — it­se asias­sa har­vas­sa elo­ku­vas­sa kap­pa­leet edes saa­vat pitää sa­nan­sa elo­ku­van ai­ka­na. Tämä poik­keus se­lit­tyy elo­ku­van taus­tal­la, jo­ka on tu­ke­vas­ti The Who:n roc­koop­pe­ras­sa. Oh­jaa­jan esi­koi­soh­jaus syn­tyi vii­dessä vii­kos­sa ja osin ku­vaus­pai­kal­la imp­ro­vi­soi­den, mut­ta ko­ko­nai­suus py­syy sii­hen näh­den hy­vin ka­sas­sa. Kak­sin­ker­tais­ta skit­sof­re­niaa tar­koit­ta­van ni­men se­li­tys jää tässä puut­tu­maan ja draa­man kaa­ri myös var­sin va­paa­muo­toi­sek­si pa­lak­si elämää, mut­ta mie­len­kiin­toi­nen ta­paus tämä on yhtä kaik­ki.