Cu­bea, Dark Ci­tyä ja Kärpäs­ten her­raa mauk­kaas­ti yh­dis­te­levä fan­ta­siajännä­ri ryhmästä nuo­ria, jot­ka on ti­pau­tet­tu kes­kel­le val­ta­vaa la­by­rint­tiä sel­viy­tymään omin päin. Nuo­ret yrittävät par­haan­sa mu­kaan kar­toit­taa jo­ka yö muut­tu­vaa ympä­ristöään ja löytää tiensä ulos la­by­rin­tis­ta, muis­ta­mat­ta kui­ten­kaan mitään ul­ko­puo­lel­la odot­ta­vas­ta maail­mas­ta.

Ja­mes Dash­ne­rin sa­man­ni­mi­seen nuor­ten­ro­maa­niin poh­jau­tu­va elo­ku­va luo kieh­to­van seik­kai­lun, jo­ka van­git­see tiu­kem­min kuin it­se yk­sin­ker­tai­nen juo­ni an­tai­si odot­taa. Elo­ku­van miljöö on omin­ta­kei­nen yh­dis­telmä Etelä-A­me­ri­kan in­tiaa­ni­temp­pe­leitä ja fu­tu­ris­tis­ta be­to­ni­ko­los­sia. Tätä maail­maa hal­lit­se­va tun­te­ma­ton voi­ma tun­tuu se­kin suh­tau­tu­van nuo­riin uh­rei­hin­sa eri­koi­sen kak­si­ja­koi­ses­ti yhtäai­kaa suo­jel­len ja uha­ten.

Tai­dol­la luo­tu ja voi­mal­la ete­nevä elo­ku­va tar­joaa mai­nion tri­pin. Fi­lo­so­foin­ti ja psy­ko­lo­gi­set poh­din­not pi­detään ta­ka-a­lal­la, mut­ta hah­mois­sa ja ta­ri­nan vai­heis­sa on riittäväs­ti tart­tu­ma­pin­taa, jot­ta tätä ei tar­vit­se pitää pelkkänä ku­jan­juok­su­na. Elo­ku­van lop­pu­rat­kai­su on lo­pul­ta täy­del­li­sen epäus­kot­ta­va pseu­do­tie­teel­li­nen lop­pu­ka­neet­ti, jon­ka tar­koi­tus lie­nee ol­lut vain mah­dol­lis­taa ta­ri­nan lo­put­to­mat jat­ko-o­sat. Lop­pu­rat­kai­su ei sil­ti tyssähdä, sillä se on — ko­ko elo­ku­van lail­la — ar­mol­li­sen na­pak­ka, ja sii­hen men­nessä kerät­ty mo­ment­ti sekä sym­paat­ti­set hah­mot kan­ta­vat ta­pah­tu­mat hie­nos­ti maa­liin as­ti.