Täys­ve­ri­sel­le ros­kae­lo­ku­val­le on ai­na ti­lauk­sen­sa. Van­nou­tu­nut fa­ni­kun­ta hur­mioi­tuu la­ji­tyy­pil­le omi­nai­sis­ta hal­vois­ta eri­kois­te­hos­teis­ta, äk­kiväärästä dia­lo­gis­ta sekä pe­rus­te­le­mat­to­mis­ta si­vu­juon­teis­ta ja -hen­kilöistä. Ros­kae­lo­ku­van kat­so­jan ei tar­vit­se miet­tiä pii­lo­tet­tu­ja ope­tuk­sia sen kum­mem­min kuin te­maat­tis­ta sisältöä. Mitä hölmömpää, sen haus­kem­paa.

T­rash-e­lo­ku­van Walt Dis­neyn, Tro­ma-tuo­tan­toyh­tiön ja­lanjäl­kiä seu­ran­neil­la ri­ma on nos­tet­tu kor­keal­le. Ku­lu­nei­den vuo­sien mu­ka­naan tuo­ma nos­tal­gia-ar­vo on ido­lei­den puo­lel­la. The Grea­sy St­rang­ler ah­mii sa­mo­ja al­ku­voi­mia tro­ma­lais­ten kans­sa, lop­pu­tu­los me­ni­si osa­na jat­ku­moa. Juo­ni ete­nee hui­kai­se­van kek­se­liäänä, asiaan kuu­luen sekä hyvässä että huo­nos­sa.

Isä ja poi­ka, Big Ron­nie ja Big Bray­den, naut­ti­vat ras­vai­ses­ta ruuas­ta. Isä vaa­tii tois­tu­vas­ti ext­ra-ih­raa pe­ko­nin­sa pääl­le ker­toen me­nes­tyk­sistään en­ti­sessä elämässään, jon­ka poi­ka syn­tymällään kes­keyt­ti. Poi­ka on kel­vo­ton ja saa­ma­ton ta­ka­huo­neen nah­jus, ky­vyttö­myys osoi­te­taan ko­tio­lois­sa mo­nin kei­noin. Etu­lii­te "big" on an­net­tu mie­hil­le toi­sis­taan eriä­vistä syistä.

Kau­pun­kia ter­ro­ri­soi ras­van­peittämä ku­ris­ta­ja. Bray­den saa ympä­ri­pyö­reän vas­tauk­sen va­ka­viin epäi­lyi­hinsä, isä ei mitä il­mei­sim­min ole tämä pa­ha­mai­nei­nen The Grea­sy St­rang­ler. Ron­nie kui­ten­kin tun­ne­taan suu­ren luo­kan vedättäjänä. Jo­ri­nois­ta on vai­kea to­den­pa­la­sia tun­nis­taa, mies tie­naa elan­ton­sa tuu­les­ta tem­ma­tuil­la kau­pun­ki­kier­rok­sil­la dis­co­mu­sii­kin al­kuläh­teil­le. Isä­pa­pan pas­kan­pu­hu­mi­nen hui­pen­tuu mo­lem­pien is­kiessä silmänsä sa­maan nai­seen.

Ros­kae­lo­ku­va kil­pai­lee omas­sa ka­te­go­rias­saan, sen ar­vioi­mi­nen eroaa tun­tu­vas­ti muis­ta tai­teis­ta. Kuin pa­kas­te­piz­za Mic­he­lin-ra­vin­to­loi­den seas­sa. The Grea­sy St­rang­ler sel­viää ruo­ka­ver­tai­lus­ta voit­ta­jien jou­kos­sa. Elo­ku­va voi­si ol­la Lloyd Kauf­ma­nin tai John Wa­ter­sin kä­denjäl­keä. Se lie­nee suu­rin kun­nia­no­soi­tus, jon­ka tässä ka­te­go­rias­sa voi saa­da. Se on us­ko­mat­to­man rää­vitön, epäa­sial­li­nen, hal­pa­mai­nen, ällöttävä ja li­kai­nen. Edellä mai­ni­tuis­ta syistä joh­tuen, Ras­vai­sen ku­ris­ta­jan esittä­mi­nen oh­jau­tui Suo­men elo­ku­va­his­to­rias­sa run­saas­ti sa­mo­jen ad­jek­tii­vien kans­sa toi­mi­neel­le Night Vi­sions -fes­ti­vaa­lil­le. (VA)