Täysveriselle roskaelokuvalle on aina tilauksensa.
Täysveriselle roskaelokuvalle on aina tilauksensa. Vannoutunut fanikunta hurmioituu lajityypille ominaisista halvoista erikoistehosteista, äkkiväärästä dialogista sekä perustelemattomista sivujuonteista ja -henkilöistä. Roskaelokuvan katsojan ei tarvitse miettiä piilotettuja opetuksia sen kummemmin kuin temaattista sisältöä. Mitä hölmömpää, sen hauskempaa.
Trash-elokuvan Walt Disneyn, Troma-tuotantoyhtiön jalanjälkiä seuranneilla rima on nostettu korkealle. Kuluneiden vuosien mukanaan tuoma nostalgia-arvo on idoleiden puolella. The Greasy Strangler ahmii samoja alkuvoimia tromalaisten kanssa, lopputulos menisi osana jatkumoa. Juoni etenee huikaisevan kekseliäänä, asiaan kuuluen sekä hyvässä että huonossa.
Isä ja poika, Big Ronnie ja Big Brayden, nauttivat rasvaisesta ruuasta. Isä vaatii toistuvasti extra-ihraa pekoninsa päälle kertoen menestyksistään entisessä elämässään, jonka poika syntymällään keskeytti. Poika on kelvoton ja saamaton takahuoneen nahjus, kyvyttömyys osoitetaan kotioloissa monin keinoin. Etuliite "big" on annettu miehille toisistaan eriävistä syistä.
Kaupunkia terrorisoi rasvanpeittämä kuristaja. Brayden saa ympäripyöreän vastauksen vakaviin epäilyihinsä, isä ei mitä ilmeisimmin ole tämä pahamaineinen The Greasy Strangler. Ronnie kuitenkin tunnetaan suuren luokan vedättäjänä. Jorinoista on vaikea todenpalasia tunnistaa, mies tienaa elantonsa tuulesta temmatuilla kaupunkikierroksilla discomusiikin alkulähteille. Isäpapan paskanpuhuminen huipentuu molempien iskiessä silmänsä samaan naiseen.
Roskaelokuva kilpailee omassa kategoriassaan, sen arvioiminen eroaa tuntuvasti muista taiteista. Kuin pakastepizza Michelin-ravintoloiden seassa. The Greasy Strangler selviää ruokavertailusta voittajien joukossa. Elokuva voisi olla Lloyd Kaufmanin tai John Watersin kädenjälkeä. Se lienee suurin kunnianosoitus, jonka tässä kategoriassa voi saada. Se on uskomattoman räävitön, epäasiallinen, halpamainen, ällöttävä ja likainen. Edellä mainituista syistä johtuen, Rasvaisen kuristajan esittäminen ohjautui Suomen elokuvahistoriassa runsaasti samojen adjektiivien kanssa toimineelle Night Visions -festivaalille. (VA)