Yhdeksänvuotias Pinja kysyy, mikäs konsertti tämä on.
Yhdeksänvuotias Pinja kysyy, mikäs konsertti tämä on. ”Ai, nuohan on ihan pappoja…”. Samainen sanansäilä katsoi kerran Saturday Night Feverin alkua, ja John Travoltalla oli kuulemma naisten kengät.
Kitkeristä kommenteista huolimatta vanhempi polvi innostuu siitä, kuinka musiikinharrastajalle sataa mannaa. Aikoinaan sai olla onnellinen, jos pystyi ostamaan lisäkaiuttimen Philipsin pikkumankkaan. Nykyään voi tilata lempibändinsä keikkataltioinnin juuri siitä omasta konsertista. Näin ainakin The Who toimii. DVD tilataan keikan jälkeen noin 20 euron hintaan netistä ja se tupsahtaa postissa reilun kuukauden päästä.
Areenan 190 minuutin keikka oli ilmiselvä tapaus heinäkuussa 2007. Voi vain kiitellä solisti Roger Daltreyn työläisasennetta, sillä lauluääni oli kadoksissa. Pete Townshendin soittama Stratocaster kuulostaa turhan metalliselta, kun muutenkin miehen soundit ovat sähäköitä. Vanha Les Paulin minihumbucker-soundi oli enemmän mieleeni Rickenbackereista puhumattakaan. Myös monet suosikit jäivät soittamatta: Substitute muun muassa.
Mutta nämä puutteet eivät paljon mietitytä. The Whon keikka oli yksi kovan rockkesän 2007 huipuista. Kunnioituksen arvoinen ryhmä, aivan varmasti edelleen vaikka viimeisiä studioalbumeita en ole enää ostanutkaan.
Konsertti on erinomaisesti kuvattu puolen tusinan ammattilaisen voimin ja myös tallennettu ja leikattu samalla taidolla levylle. Kerrankin kitraroiden otelaudat näkyvät kunnolla, eikä vain lähikuvia suosita. Kriitikkoa huvittaa nähdä itsensä ensimmäisellä rivillä samoissa otoksissa lapsuuden sankareiden kanssa.
Myös ääniraita on miksattu fiksusti. 5.1-versiossa takaa kuullaan pääasiassa yleisön ääniä. Myös stereo on valittavissa. Levylle ei ole tallennettu ekstroja. (PS)