Unkarilaisen elokuvan esiinmarssia ei entisen itäisen blokin elokuvan leviämisprosessin yhteydessä ole vielä laajemmin koettu.
Unkarilaisen elokuvan esiinmarssia ei entisen itäisen blokin elokuvan leviämisprosessin yhteydessä ole vielä laajemmin koettu. György Palfin Taxidermia huomioitiin useilla festivaaleilla, aiheesta. Käsittämättömän räävitön ja likainen musta komedia avaa Unkarin haavoja isoveljen painostuksessa, vieläpä kolmen sukupolven ajalta. Sukukronikka on leikattu lisääntymishetkestä seuraavaan.
Ensimmäisen sukupolven edustaja elää eristettynä sotamiehenä, tirkistelemässä talon naisväkeä. Toisessa osuudessa, kylmän sodan aikana, ahmimiskilpailut ovat keino erotella sosialistinuorten paremmuutta. Osio lumoaa kilpailuvietin ympärille luodulla ahdistavalla todenmukaisuudellaan. Viimeisessä jaksossa, kolmannen sukupolven eläessä edellisen vaikutuksen alaisena, eläintentäyttäjä haaveilee täyttökokeiluista ihmisruumiin suhteen. Oman ruumiin hallitseminen tai hallitsemattomuus, tavalla jos toisella, kantaa halki elävän kuvan.
Taxidermia nauraa vakavasti, herättäen kysymyksiä poliittisilla ja yksilönsisäisillä sektoreilla. Kuvallisesti se on herkullinen sekasotku modernia länsimaista leikkaustekniikkaa sekä rohkeampaa avantgardea. Ennen kaikkea se on tekijän intohimo. Elokuva, jota ei ennen ole tehty. Elokuva, jollaista ei odottanut näkevänsä. Elokuva, jota ei ensimmäisenä unohda.
Kuva säihkyy kankaalla. Värien runsas käyttö saa oikeuden eri osuuksien vaatiessa eri aikakausien tunnelmat. Hienostelematon ja realistinen puheraita. Valitettavasti ei ekstroja, ainoastaan tarinaa kuoren sisäpuolella. R&A-sarjan DVD 167. (VA)