Par­haat B-e­lo­ku­vat ylittävät niuk­kuu­den ra­joi­tuk­set luo­val­la hul­luu­del­la. Mo­net ovat­kin tai­teel­li­ses­ti ykkös­luok­kaa. Iron Sky on kal­lein suo­mi­fil­mi kaut­ta ai­ko­jen, mut­ta tai­teel­li­sil­ta py­rinnöiltään pelkkää beetä. Mitä siitä pitäi­si aja­tel­la? Sai­si­han tuol­la ra­hal­la ai­kaan jo muu­ta­man laa­tu­fil­min­kin.

Bud­je­tin ja sisällön ris­ti­rii­ta le­viää sil­ti ko­mea­na val­ko­kan­kaal­le. Ra­re Ex­port­sin ja Rat Kin­gin ku­van­nut Mi­ka Oras­maa te­kee hie­noa jäl­keä myös Iron Skyn ava­ruus­fars­sis­sa. La­vas­tus, pu­vus­tus ja eri­koi­se­fek­tit ovat en­si­luok­kai­sia. Ava­ruus­vi­sioi­ta ja jäl­ki­fu­tu­ris­ti­sia len­toa­luk­sia keh­taa ver­ra­ta kym­men­ker­tai­sil­la bud­je­teil­la tuo­tet­tuun Hol­lywoo­din sci­fiin. Kuu­nat­sien Göt­terdäm­me­rung-lip­pu­lai­va on yhtä upea kuin mikä ta­han­sa tie­teishäk­kyrä Star War­seis­sa, Bla­de Run­ne­ris­sa tai Alie­neis­sa. (Sen hä­vittä­mi­seen eivät sit­ten ra­hat ja te­hos­teet riittä­neetkään, sillä Göt­ter­dam­me­rung ei tu­hou­du ko­meis­sa otok­sis­sa pau­kah­taen vaan kuin ohi men­nen ja pi­his­ten.)

Ti­mo Vuo­ren­so­lan oh­jaa­man Iron Skyn vi­ka­na on kes­ken jää­nyt kä­si­kir­joi­tuk­sen työstö. Ta­ri­na ja tyy­pit eivät täytä elo­ku­van näyttävää, seit­semällä ja puo­lel­la mil­joo­nal­la eu­rol­la luo­tua ku­val­lis­ta ark­ki­teh­tuu­ria. Juo­ni Kuun pi­meällä puo­lel­la maail­man­val­loi­tus­ta suun­nit­te­le­vis­ta nat­seis­ta ei kan­na, vaan kat­kei­lee. Hen­kilöt po­si­tii­vi­sis­ta san­ka­ri­hah­mois­ta nat­si­kon­niin ja ava­ruus­pu­kui­sis­ta so­ti­lais­ta koo­mi­siin val­lan­pitä­jiin hu­saa­vat erillään. Ryhmä­dy­na­miik­kaa ei löy­dy ja juo­niai­hel­mat ovat levällään kuin Jo­ki­sen eväät. Osa­set ovat vai­kut­ta­via, mut­ta ko­ko­nai­suus hah­mo­ton.

E­lo­ku­van pa­hik­sik­si on kaa­pat­tu ko­via ni­miä. Udo Kier (Füh­rer Wolf­gang Kortzf­leisch) on kult­tinäyt­te­lijä, jo­ta ovat käyttä­neet niin Lars von Trier, Wer­ner Her­zog kuin Gus Van Sant. Kier on näh­ty ker­ran aiem­min suo­mi­fil­missä Ilk­ka Jär­vi-La­tu­rin oh­jauk­ses­sa His­to­ry Is Ma­de at Night (1999). Götz Ot­to (ko­men­ta­ja Karl Ad­ler) esit­ti nat­sia jo Ste­ven Spiel­ber­gin Sc­hind­le­rin lis­tas­sa (1993) ja Hit­ler-fil­missä Pe­ri­ka­to (2004). Hän esiin­tyi myös Ja­mes Bon­dis­sa Huo­mi­nen ei kos­kaan kuo­le (1997). Mat­ri­xeis­sa ja myö­hemmässä Star War­sis­sa näy­tel­lyt Ch­ris­top­her Kir­by on hah­mois­ta haus­kin ja rai­suin. Mies on ”­Mi­ni-Men­ge­len” nat­si­ko­keis­sa al­bii­nok­si värjät­ty mus­ta brot­her!

Sa­no­mal­taan elo­ku­va on po­liit­ti­ses­ti kor­rek­ti. Nat­si­mei­nin­kiä iva­taan ja eri­lai­suut­ta kun­nioi­te­taan. Ni­mi­mies­ten rin­nal­la ilah­dut­taa nais­ten esiin­ty­mi­nen. Liekö al­ku­peräis­ta­ri­nan ke­hi­tel­leen kir­jai­li­ja Jo­han­na Si­ni­sa­lon an­sio­ta, että vin­tiömäi­nen Iron Sky käyttää san­ka­rei­na ja kon­ni­na ta­sa­vah­vas­ti tyttöjä­kin. Step­ha­nie Pau­lin Yh­dys­val­tain pre­si­dent­ti, Ju­lia Diet­zen yli-ih­mi­saat­tees­ta tar­peek­seen saa­va Re­na­te ja Pe­ta Ser­gean­tin esittämä su­per­so­ti­las, ko­ti­mai­seen sarj­ku­vaan ni­mellään viit­taa­va Vi­vian Wag­ner, va­ras­ta­vat koh­tauk­sia.

E­lo­ku­va pyr­kii tar­joa­maan jo­kai­sel­le jo­ta­kin ja jää ehkä siitä­kin syystä ko­vin kes­kin­ker­tai­sek­si. Ä­lyttö­myyk­sien, vaik­ka­kaan ei ko­vin nau­ret­ta­vien sel­lais­ten, jou­kos­sa vii­ta­taan Nietzsc­heen, Wag­ne­riin ja Kub­ric­kiin. Fan­ta­sia­maail­mois­sa kättä lyövät niin Met­ro­po­lik­sen (1927) tie­de­mies kuin toh­to­rit Ou­to­lem­pi ja Fran­kens­tein. Fil­mi­fik­suil­le tä­kynä on vielä Chap­lin. Nat­si­nei­to Re­na­te on Kuus­sa ai­vo­pes­ty väittämällä, että klas­sik­ko­fil­mi Dik­taat­to­ri (1940) on ly­hy­te­lo­ku­va Hit­le­rin maail­man­val­loi­tuk­ses­ta. Näh­tyään lo­put­kin Chap­li­nin toi­sen maail­man­so­dan ai­ka­na te­kemästä kriit­ti­sestä fa­sis­min ana­lyy­sistä, Re­na­te jou­tuu pun­nit­se­maan asioi­ta uu­del­leen.

Fil­mi­his­to­ria, maail­man­po­li­tiik­ka ja kie­lel­li­set vit­sit tar­jo­taan ha­ja­nai­si­na You­Tu­be-mu­kael­mien (Hit­ler bunk­ke­ris­sa) ja pii­lo­ku­vien (mm. Jo­han­na Si­ni­sa­lo) jou­kos­sa. Sket­si­ker­ma­kak­ku­ja hei­tellään ympä­riinsä, mut­ta har­va osuu maa­liin tai haus­kas­ti ohi. Iron Skyn pa­ro­dia jää puo­li­tie­hen.

E­lo­ku­va näyttää pai­koin liian­kin hyvältä. Har­mit­taa, kun näi­hin la­vas­tei­siin oli­si mah­tu­nut ihan kun­non seik­kai­lu­kin. Toi­saal­ta kie­li ei te­kijöillä ole tar­peek­si syvällä pos­kes­sa. Iron Sky ir­rot­te­lee, mut­ta ei osaa heittää läs­kik­si niin kuin jo­ku Mel Brooks her­kul­li­sim­mil­laan. Hei­kom­pi­kin Brooks, ku­ten Ava­ruus­bolt­sit (1987) oli ir­to­nai­sem­pi ja haus­kem­pi kuin Iron Sky. Puit­tei­ta ja ky­kyä Vuo­ren­so­lan tuot­tees­ta riittäi­si vaik­ka mi­hin, mut­ta mil­joo­na­luo­kan har­ras­ta­ja­lef­fal­le näyttävät riittävän fa­ni­tus ja hy­pe­tys. (HB)