”You ha­ve ear­ned it”.

Tämä tar­koit­taa te­kijöitä ja yhtä lail­la kat­so­jia. Pu­nai­nen vir­ta on yk­si kaik­kien ai­ko­jen tär­keim­mistä län­ne­ne­lo­ku­vis­ta, jol­lei jo­pa tär­kein. Ai­na­kin John Way­ne –­kaa­no­nis­sa se py­syy kor­keim­mal­la siinä missä Et­sijät.

Pe­riaat­tees­sa taus­ta­na on myyt­ti­nen Chis­hol­min reit­ti, jol­la Tek­sa­sin ylijäämä­kar­jaa py­rit­tiin viemään hy­vin mak­sa­vaan Mis­sou­riin 1850-lu­vul­la. Reit­ti mer­kit­si 1500 ki­lo­met­rin vai­keuk­sia, joi­den jäl­keen osa­val­tio­ra­jan ta­ka­na odot­ti­vat ros­vo­jou­kot.

E­lo­ku­van al­ku­teks­teissä on en­si-il­ta­vuo­dek­si mer­kit­tu 1947 eli vuot­ta ai­kai­sem­pi kuin vi­ral­li­sis­sa his­to­rii­keis­sa. Toi­sin sa­noen se ku­vat­tiin he­ti liit­tou­tu­nei­den ras­kaan koet­te­le­muk­sen, toi­sen maail­man­so­dan jäl­keen.

Pu­nai­nen vir­ta on­kin il­mi­selvä al­le­go­ria so­das­ta. Jo en­simmäi­nen draa­ma, jos­sa nuo­ren Tom Dun­so­nin mor­sian jää in­tiaa­nien ar­moil­le, ku­vaa so­dan alus­ta ir­ti py­sy­tel­lyttä Yh­dys­val­to­ja. Sa­moin ame­rik­ka­lais­ten edel­li­set so­dat, Mek­si­koa ja in­tiaa­ne­ja vas­taan, saa­vat al­ku­puo­lel­la taus­toit­taa tu­le­vaa.

Pit­kin elo­ku­vaa nähdään viit­tauk­sia so­taan, up­see­rien ja mie­histön vä­listä käs­ky­suh­det­ta myö­ten. Kaa­tu­nei­ta kat­sel­laan kuin so­ta­tan­te­reel­la. Nau­ta­kar­ja edus­taa ko­ti­rin­ta­man väestöä, po­lii­tik­ko­ja tai mie­histöä, jo­ta on ha­na­ka­la pitää ku­ris­sa. Lo­pul­ta siir­rytään ka­pi­naan, so­danjäl­kei­seen le­vot­to­muu­teen, jos­sa yh­teis­kun­nas­ta ir­ral­li­sek­si it­sensä ko­koa­vat yk­silöt tem­poi­le­vat. Jo­pa vih­jauk­sia kylmään so­taan ja kom­mu­nis­min vaih­toeh­toon voi ha­lu­tes­saan nähdä.

Puo­lenvä­lin jäl­keen ylei­nen vaih­tuu yk­si­tyi­sek­si. Val­tion tai up­see­rin mie­li­val­ta koh­taa vas­tus­tus­ta. Siir­rytään odys­seiaan ja sen klas­si­sen pe­ril­li­sen, Mo­by Dick –­pak­ko­miel­teen ai­heut­ta­maan vä­ki­val­tai­seen kier­tee­seen, jo­ka kul­mi­noi­tuu ka­pi­naan. Van­hat mie­het ha­lua­vat so­taa, kos­ka ali­ta­jui­ses­ti he ha­lua­vat ta­pat­taa he­delmäl­li­semmät kil­pai­li­jan­sa, nuo­ret mie­het. Isät ja po­jat jou­tu­vat ko­ti­rin­ta­mal­la vas­tak­kain.

Täl­lai­nen ta­ri­na ei lo­pu kos­kaan, kos­ka maail­man his­to­ria jak­sot­tuu so­taan ja rau­haan. Alus­sa mennään Red Ri­ve­rin yli Tek­sa­siin, sit­ten pa­la­taan ta­kai­sin.

To­ki elo­ku­van voi kat­soa suo­ra­vii­vai­se­na seik­kai­lu­na, jo­ta vä­rittävät mie­hen vas­tuu, ystävän pe­tos ja an­teek­sian­to. Tu­tut raa­ma­tul­li­set ai­heet. Raa­ma­tus­ta on peräi­sin myös elo­ku­van tar­ve pa­la­ta sa­mo­jen sym­bo­lien kaut­ta tois­tet­ta­viin ai­hei­siin. Tämä on kuin pro­pa­gan­dan opas­kir­jas­ta, mikä pä­tee myös us­kon­toi­hin.

Ta­ri­na pe­rus­tuu Bor­den Cha­sen Sa­tur­day Eve­ning Post –­sa­no­ma­leh­teen kir­joit­ta­maan jut­tuun. Se oli­si mie­len­kiin­tois­ta lu­kea elo­ku­van jäl­keen.

Ja kai­ken lo­puk­si. Lop­pu oli­si suo­ras­taan sii­rap­pi­sen ällöttävä, jol­lei Way­ne sa­noi­si vii­meistä tois­tois­ta rep­liik­kiään, jon­ka voi lu­kea tämän ar­vos­te­lun alus­ta.