Ch­ris Roc­kin luot­saa­ma räp­pi­pa­ro­dia tar­joi­lee ko­koe­la­man hil­peitä sket­sejä, mut­ta ei on­nis­tu — eikä juu­ri edes yritä — par­sia näi­den vä­lil­le minkään­lais­ta kestävää ta­ri­naa. Es­tot­to­man leuh­kas­ta räp­pi­kult­tuu­ris­ta löy­tyy ka­sapäin ir­vail­ta­vaa, eikä tämä elo­ku­va pelkää tar­joil­la lem­peän kir­peäitä is­ku­ja li­ki nons­top­pi­na. Hyvässä hen­gessä ja kie­li tu­ke­vas­ti pos­kes­sa teh­ty.