”­Vi­han on väis­tyttävä kau­pankäyn­nin vuok­si”. Su­vait­se­vuus on sa­na, jo­ka tuo muu­ra­hai­sia selkä­pii­hi­ni. Tai pitäi­sikö sa­noa mau­riai­sia. Kaik­ki ih­mi­set ni­mittäin si­sim­missään vie­ras­ta­vat kaik­kea eri­lais­ta. Eron ei tar­vit­se ol­la edes suu­ri, vaat­teet tai au­tot riittävät.

Su­vait­se­vai­suus on puo­les­taan nous­sut hu­ma­nis­tien uu­dek­si us­kon­kap­pa­leek­si. Ja kun jos­tain ai­he­pii­ristä tu­lee ta­bu, siir­rytään te­ko­py­hyy­teen.

Ra­sis­mi on kuin ah­neus tai mus­ta­suk­kai­suus, jo­ka pii­lee kai­kis­sa. Sen kans­sa täy­tyy tul­la toi­meen, sitä pitää jo­kai­sen it­se hal­li­ta. Ky­seessä on ai­van eri asia kuin sai­ras ah­neus tai mus­ta­suk­kai­suus. Sel­lai­nen kas­vaa yk­silö­ta­sol­ta per­heen, yh­teisön ja yh­teis­kun­nan on­gel­mak­si.

E­rias­teis­ta ra­sis­mia voi ver­ra­ta ra­tik­ka­mat­kaan tai au­toi­luun. Koh­dat­tu ih­mi­nen tus­kin tu­lee vas­taan, jo­ten hä­nen kans­saan ei luul­ta­vas­ti jou­du enää töi­den, ta­va­roi­den tai tun­tei­den vaih­to­kaup­paan. Voi­daan si­ten käyttäy­tyä epäystäväl­li­ses­ti.

O­li­si mie­len­kiin­tois­ta kat­soa Fass­bin­de­rin vä­litök­seen te­kemä, mut­ta kan­sainvä­li­sek­si merk­kioh­jaa­jak­si nos­ta­nut klas­sik­koe­lo­ku­va Pelkö jäytää sie­lua pe­rus­suo­ma­lais­ten ve­re­vien voi­mien kans­sa.

Sak­sa tu­li koh­tul­li­ses­ti toi­meen siir­to­lais­ten­sa kans­sa (e­li hyö­tyi heistä) 1950-lu­vul­ta vuo­teen 1972, kun­nes ara­bi­ter­ro­ris­tien te­kemät Münc­he­nin olym­pia­kylän mur­hat ko­ven­si­vat mie­li­pi­deil­mas­toa. Eri­lai­suut­ta ei enää sie­det­tykään. Fass­bin­der is­kee di­lem­maan ku­vaa­mal­la ai­kan­sa ta­sa-ar­voi­sen pa­rin: 60-vuo­tias mum­mo­mai­nen sii­voo­ja ja 30-vuo­tias ko­mea ber­be­ri ra­kas­tu­vat. He päättävät mennä nai­mi­siin. Lä­hiympä­ristön reak­tiot ovat bar­baa­ri­sia. Näin on, kun­nes sii­voo­jaa ja ber­be­riä taas tar­vi­taan omis­sa yh­teisöissään. Siinä on lien­ny­tyk­sen al­ku.

Al­kua­se­tel­ma on ehkä lai­nat­tu Sha­kes­pea­ren Ro­meos­ta ja Ju­lias­ta sekä oh­jaa­ja Doug­las Sir­kiltä, mut­ta sak­sa­lai­nen ta­bu on il­mai­sun vah­vin taus­ta. Ra­sis­mi oli Sak­sas­sa kiel­let­ty asia juu­ta­lais­vai­no­jen jäl­keen. Pää­pa­ri jo­pa il­las­taa Hi­le­rin suo­si­mas­sa Os­te­ria Ita­lia­nas­sa, jo­ka toi­mii edel­leen Münc­he­nissä.

Jos­sa­kin vai­hees­sa pai­ne pur­kau­tui. Tus­kin­pa Sak­sas­sa kui­ten­kaan sol­vat­tiin so­ma­li­lap­sia ku­ten Hel­sin­gin ra­ti­kois­sa. Maail­mal­la kaik­kea tehdään enemmän hyö­ty­mis­tar­koi­tuk­sis­sa, Suo­mes­sa käyttäy­dytään muu­ten vain, kuin nak­ki­ko­pin jo­nos­sa.

Pa­ris­kun­ta edus­taa yh­teis­kun­nan ala­ta­soa, mut­ta tun­tuu sil­ti epä­suh­tai­sel­ta kai­kil­la mit­ta­reil­la. Ihonvä­ri, nuo­ruus ja van­huus, ru­muus ja ko­meus, va­ral­li­suus. Ta­ri­nan esittä­mi­nen us­kot­ta­vas­ti oli pe­rin vai­kea tehtävä. Mikä oli lop­pu­tu­los?

Kaik­ki on us­kot­ta­vaa. Si­vuo­sas­sa vie­rail­lut oh­jaa­ja pys­tyi pro­ji­soi­maan oman koh­ta­lon­sa ta­ri­nan pää­hen­kilöön: hän it­se oli or­po, ru­ma ja eri­lai­nen. Kuu­lui­san oh­jaa­jan kau­niit part­ne­rit, mie­het ja nai­set, ai­heut­ti­vat epä­suh­dan viik­si­hai­tu­vis­taan tun­net­tuun rui­pe­loon ver­rat­tu­na.

E­lo­ku­va nos­taa muis­toi­hin Ou­lun Heinäpään li­ki 40 vuot­ta sit­ten. Kau­niis­sa puu­ta­lo­kort­te­leis­sa, jot­ka pian pu­ret­tiin, asui jon­kin ver­ran mus­ta­lai­sia, kos­ka pi­ha­ra­ken­nuk­sis­sa pys­tyi pitämään he­vos­tal­le­ja. Jot­kut heinäpääläi­set tytöt tu­tus­tui­vat hei­hin tans­seis­sa ja mo­ni te­ki lä­hempää­kin tut­ta­vuut­ta. Yh­teisö tuo­mit­si. Myö­hem­min olen miet­ti­nyt, että val­taväestön ah­taas­sa hen­ki­sessä il­ma­pii­rissä saat­toi ro­ma­nien eri­lai­nen kult­tuu­ri tun­tua jo­pa va­paut­ta­val­ta, sillä he oli­vat tun­neih­mi­siä, toi­sin kuin kaa­leet. Hyvässä ja pa­has­sa. Opin ai­ka no­peas­ti jo 12-vuo­tiaa­na, et­tei sa­ma­nikäi­sen ro­ma­nin kans­sa kan­nat­ta­nut al­kaa rii­dellä eikä var­sin­kaan ta­pel­la. Pa­rem­pi ohit­taa konf­lik­ti.

Sak­sa­lai­nen mies esi­tetään elo­ku­vas­sa kylmä­luon­tei­se­na so­vi­nis­ti­na. Mo­ni nai­nen on ker­to­nut sa­maa. Kli­seenä tämä pä­te­nee suo­ma­lai­seen­kin pe­rus­mie­heen. Pel­ko jäytää mo­nen sie­lua. Jos­pa kaik­kein vähäpätöi­sin maan­ma­to­nen on­kin pa­rem­pi kuin minä?