Rans­kan im­pe­ria­lis­ti­sen pe­rinnön ja slum­mia­luei­den kur­juu­den mie­len­kiin­toi­sel­la ta­val­la yh­distävä tril­le­ri ker­too suo­si­tun kir­jal­li­suu­soh­jel­man juon­ta­jan ja hä­nen kus­tan­nu­sa­lal­la toi­mi­van vai­mon­sa kau­hun­kier­teestä, jos­sa elämä me­nee se­kai­sin tun­te­mat­to­man ta­hon lä­hettä­mien tark­kai­lu­vi­deoi­den ja gro­tes­kien piir­ros­ten ta­kia. Ma­te­riaa­li viit­taa mie­hen men­nei­syy­teen. Hä­nen van­hem­pan­sa ai­koi­vat adop­toi­da 1968 mel­la­kois­sa kuol­leen al­ge­ria­lais­pa­ris­kun­nan po­jan, mistä kar­ta­non­pe­ril­li­nen ei pitä­nyt.

Jos kat­so­ja ei ihan­noi avoi­mia lop­pu­ja, elo­ku­va saat­taa hie­man kir­pais­ta, sillä jo­kai­sen täy­tyy it­se pää­tellä, mistä kai­kes­sa on ky­se. Spoi­la­ta ei voi, kos­ka vaih­toeh­to­ja lie­nee mo­nia.

It­se us­kon pää­hen­kilön it­se lä­hettä­neen ma­te­riaa­lin, jot­ta sai­si oman ali­ta­jun­tan­sa liik­keel­le. Il­mei­ses­ti pää­hen­kilö oli it­se ede­saut­ta­nut ti­lal­la työl­lis­te­tyn per­heen ah­din­koa. Lap­sen ko­ke­ma syyl­li­syys loi hen­ki­sen tul­pan muis­til­le.