Erään on­nel­li­sen me­nes­tyvän nyk­kiläi­sen per­heen elämä me­nee uu­sik­si kun per­heen äi­ti (Ni­co­le Kid­man) ei eräänä päivänä saa­kaan kiin­ni työ­mat­kal­le läh­te­nyttä miestään (Hugh Grant). Kai­ken lisäk­si po­jan kou­lu me­nee se­kai­sin kun yh­den lap­sen äi­ti (Jen­ni­fer Law­ren­cen sis­kol­ta ereh­dyttäväs­ti näyttävä Ma­til­da De An­ge­lis) löy­detään jul­mas­ti mur­hat­tu­na. Kaik­ki muut tun­tu­vat tietävän yh­den vih­jeen enemmän ta­pah­tu­mis­ta kuin kai­ken kes­kiöön jou­tu­va nai­nen, mut­ta rau­haa ei ole lu­vas­sa en­nen kuin dek­ka­ri on rat­kot­tu.

Jean Hanff Ko­re­lit­zin ro­maa­niin "You Should Ha­ve Known" (2014) pe­rus­tu­va HBO-mi­ni­sar­ja on rau­tai­nen mo­der­ni ver­sio sar­jas­ta "Har­kit­tu mur­ha" ja TV-ta­paus sa­mal­la mit­ta­puul­la. Nyt kes­kiössä eivät ole puo­lus­tuk­sen la­ki­mie­het vaan mu­re­ne­vaa elämäänsä sel­vit­te­levä äi­ti, jo­ka saat­taa ol­la jär­kyt­ty­nyt äk­kinäi­sestä ko­la­ris­ta, mut­ta la­maan­nuk­sen si­jaan an­tau­tuu vim­mal­le sel­vittää to­tuus. Sar­ja esit­te­lee pitkän lis­tan mah­dol­li­sia syyl­li­siä, eikä oi­keas­ta te­kijästä voi ol­la var­ma il­man on­ne­kas­ta ar­vaus­ta.

Pa­kah­dut­ta­van ko­mea au­dio­vi­suaa­li­nen kuo­si ja hur­ja näyt­te­lijä­kaar­ti te­kevät niin ikään selväk­si, että ky­se ei nyt ole ta­va­no­mai­ses­ta po­lii­sijännä­ristä vaan huo­mion ar­voi­ses­ta pa­la­pe­listä. Ni­co­le Kid­man te­kee pääo­sas­sa vah­van roo­li­suo­ri­tuk­sen psy­ko­lo­gi-äi­tinä, jon­ka työ- ja va­paa-a­jan maail­mat is­kevät ki­pinöi­den yh­teen. Hugh Grant puo­les­taan jat­kaa me­ta­mor­foo­siaan ro­mant­tis­ten ko­me­dioi­den luot­to­pe­lu­ris­ta ris­kaa­be­lim­piin ja nyt myös pal­kit­se­vim­piin roo­li­va­lin­toi­hin. Kaik­ki hah­mot nou­se­vat tässä kiil­to­ku­via kiin­nos­ta­vim­mik­si oli­pa sit­ten ky­seessä taus­tavä­ri tai mur­haepäil­ty — ja jäl­kimmäi­siä tässä riittää jos mo­tii­vei­ta pysäh­tyy miet­timään.

Sar­jaa on kri­ti­soi­tu hah­mo­jen va­ja­vai­ses­ta ke­hit­te­lystä ja ta­ri­nan vil­leistä kään­teistä. Olen eri mieltä. Sar­ja heittää hie­nos­ti sekä hah­mon­sa että kat­so­jan­sa al­taan syvään päähän vail­la lii­ko­ja ol­jen­kor­sia. En­simmäi­sen jak­son ajan puit­tei­den suu­rie­lei­syys ja ko­lea New York kan­ta­vat myön­nettäväs­ti mie­len­kiin­toa, mut­ta sa­maan ai­kaan pää­pa­ria ympäröivä vas­ten­mie­li­sen pii­kikäs ja pin­ta­puo­li­sen ylä­luok­kai­nen miljöö su­pis­ta­vat hy­vin sym­pa­tioi­ta heitä koh­ti. Al­ku­sysäystä seu­raa­va ajo­jah­ti puo­les­taan on siinä mää­rin hek­ti­nen ja var­jois­ta tu­le­vat is­kut sen ver­ran odot­ta­mat­to­mia ja hor­jut­ta­via, että enempää vä­riä hah­mo­jen taus­toi­hin ei edes kai­paa. Kaik­ki hah­mot tun­tu­vat tässä us­kot­ta­vil­ta ja elä­viltä, mut­ta vauh­ti­so­keus to­ki peittää useim­pien nyans­sit — ja hyvä niin sillä rau­ta­lan­gas­ta vään­ne­tyt taus­tat ja trau­mat oli­si­vat­kin tässä vain ra­si­te.

Sar­ja on eh­dol­la kevään Gol­den Glo­be -kil­vas­sa neljässä ka­te­go­rias­sa: pa­ras sar­ja, pa­ras naispääo­sa (Ni­co­le Kid­man), pa­ras miespääo­sa (Hugh Grant) ja pa­ras mies­si­vuo­sa (Do­nald Sut­her­land). Kaik­ki eh­dok­kuu­det ovat pe­rus­tel­tu­ja.

Sar­jan kuu­si osaa on tal­tioi­tu kah­del­le le­vyl­le.