Idols on tuote, joka lähtee nopeasti markkinoille.
Idols on tuote, joka lähtee nopeasti markkinoille. Finaalia edeltävä päivä oli joulukuun 7. ja arvostelukappale tulee postista jo finaalia (jossa Koop Arponen voitti ylivoimaisesti) seuraavana päivänä eli 15. joulukuuta. DVD:n annista luonnollisesti puuttuu tämä loppuottelu, mutta joka tapauksessa tuotantokoneisto on toiminut esimerkillisesti.
Mutta mikä on itse ohjelman anti? Ainakin se on herättänyt keskustelua. Muutamia ohjelmia oli itse asiassa ajoittain hauska katsoa, mutta ei ohjelman, vaan katsojien ansiosta: kuunnella pikkutyttären ja hieman isompien kommentteja.
Itse esiintyjiä voi kehua, sillä harvoin näkee näin vähän kyynärpäätaktiikkaa, kun nykypäivän nuoret ovat koolla. Aikuiset, eli nämä tuomarit, sitten alittavat riman tuotantokoneiston käskyläisinä pyrkimällä epätoivoisesti siihen, että sävelestä heikosti kiinni pitävä Anna Puustjärvi ja mainio esiintyjä Pete Parkkonen pääsisivät lopullisiksi kamppailijoiksi. Tyttö/poika –asetelma olisi myynyt parhaiten. Mutta kansa osoittautui lopulta liian kovaksi purtavaksi Sony BMG -levy-yhtiölle.
Eniten kisassa kärsi tuomareiden mielivallasta Kalle Löfström, joka oli sentään hieman rock koko köörissä. Voittaja oli kuitenkin oikea eli mies jolta sujuvat Mustang Sallyt, Elvikset ja Tom Jonesit eli Koop Arponen.
Kahdelle levylle on tallennettu 38 min. semifinaaliohjelmaa, jota täydentää 13 esiintyjän kolmen kappaleen esitykset. Osa esiintyjistä esittää vähemmän lauluja, mutta ne ovat poikkeuksia. Lisäksi finaalista nähdään 29 min. ohjelma, ja sen lisäksi yhteislaulu ja seitsemän osallistujan useita esityksiä.
Kuva näyttää rakeiselta ja jopa tv-ohjelmaksi kohtuullisen epätarkasti erottelevalta. Stereoääniraita jää vaisuhkoksi, ja erillistä bassoraitaa jää kaipaamaan. (PS)