Arkkitehtiopettaja Erik perii lapsuudenkotinsa, komean hienostotalon.
Arkkitehtiopettaja Erik perii lapsuudenkotinsa, komean hienostotalon. Uutistenlukijavaimonsa Annan säästökertymälläkään ei perhe kykene maksamaan edes kuukausittaisia lämmityskuluja. Rakkaasta pytingistä luopumisen ajatus tuntuu silti satuttavan. Täysin johdattelematta esiin nousee kommuuniasumisen mahdollisuus. Kaveripiiristä kerääntyy hetkessä joukkio kimppakämpän ylläpitäjiä. Ai miten sattuikin.
Yhteiselon ongelmat nousevat esiin heti ensimmäisissä ruokapöytäkokouksissa. Kiistellään vuokrasta ja päivittäisestä kaljankulutuksesta. Vapaan rakkauden haaveita elätellään etenkin maskuliinipuolella.
Ohjaaja Thomas Vinterberg ei ole osannut päättää, mitä haluaa elokuvallaan kertoa. Kommuunin yhteiselo ei kanna elokuvan pääteemana. Niinpä Vinterberg marssittaa Erikin ja Annan perhe-elämää sotkemaan Erikin nuoren ja kauniin arkkitehtioppilaan. Nuori tyttönen kytketään kommuuniajatukseen, onhan jokainen toki talon potentiaalinen asukas. Kuvitteellinen aikuisten kimppakämppä tapahtumien keskiönä ei tunnu koskettavimmalta ympäristöltä vakavalle ihmissuhdedraamalle. Toistuvat koomiset elementit syövät uskottavuutta kiinnostavimmalta teemalta, parisuhteen rikkoutumiselta.
Tanskalaisen laatuelokuvan kriteerit täyttyvät Trine Dyrholmin ja Ulrich Thomsenin vakuuttaessa epävarmoissa keski-ikäisyyden kriisejä puntaroivissa rooleissaan. 1970-luvun vapaamielinen henki välittyy, joskin hitusen etäisenä. Käsikirjoituksen rimanalitukset, lapselliset juonenoikomiset kaivavat Thomas Vinterbergin epätasaiseen tuotantoon jälleen yhden montun.
Kommuuni saa ensiesityksensä kotimaassamme elokuisilla Espoo Cine -festivaaleilla. Yleiseen levitykseen se saapuu syyskuun alussa. (VA)