Frozen on noussut yhdeksi kaikkien aikojen tuottoisimmista Disney-animaatioista.
Frozen on noussut yhdeksi kaikkien aikojen tuottoisimmista Disney-animaatioista. Se on myös saanut erinomaiset arvostelut. Hieman yllättäen se yltää todellisten klassikoiden tasalle.
Tehtävä ei ole helppo. H.C. Andersenin Lumikuningatar –satuun perin löyhästi pohjautuvan tarinan aihe ei ole vähempää kuin rakkaus.
Frozen on Disneyn kaikkien aikojen pohjoismaisin elokuva. Siemen on otettu tanskalaisilta, taphtumat sijoittuvat vuonoille ja saunassakin (miltei) käydään. Aihepiiri on myös aikamoinen paradoksi. Pohjoismaissa, ainakaan Suomessa, ei sanaa rakastaa käytetä niin yleisesti ja kepeästi kuin Yhdysvalloissa. Paradoksi syntyy siinä, että rakkaus on laajempi käsite kuin romanttinen nuoren miehen ja naisen välinen.
Frozen pystyy hyvin kuvaamaan näinkin suurta, väärinymmärrettyä ja –käytettyä käsitettä ihmeen kypsästi. Juonta enempää paljastamatta täytyy olla aika kyynikko, jos ei tästä pidä.
Laskelmoivuuttakin käytetään. Se tuntuu nyt hyvältä. Tarina on selvästi suunnattu teini-ikäisille tytöille, joita varoitellaan vääristä lupauksista ja pilvilinnoista. Nyt on tarjolla opetusfilmi, joka osuu. Nuoret tytöt ovat pitäneet elokuvasta paljon.
Heitä myös kosiskellaan hassuttelemalla nuorisokulttuureista tutuilla ilmiöillä (huumori, urheilu, pojat ja iänikuiset autot, sanonnat, musiikki). Kaiken lisäksi suoranaiset lainat toimivat. Peikkokansa on kuin ilmetty ristisiitos Carl Barksin kääpiöintiaaneja ja maan uumenien pallomaista terries/fermies-kansaa. Komiikkaa luovat sivuhahmot onnistuvat kerrankin. Sven on hauska poro, mutta Olaf-lumiukko on puolestaan kuin Ihmemaa Ozista.
Katselukopio tuli DVD:nä. Niiden kuvan tarkkuus on Disneyllä totutun erinomainen. BD-tasoon tottuneen suurin pettymys koskikin ääniraitaa, joka soi hyvin, mutta ei kovin erottelevasti. Alkuperäinen soi tietenkin hienoimmin, mutta suomidubbauskin toimii. Ekstroissa on vanha Mikki Hiiri –lyhytelokuva Get A Horse!. (BD)