Lois­ta­van hölmö toi­min­ta­ko­me­dia työl­leen omis­tau­tu­nees­ta palk­ka­mur­haa­jas­ta, jo­ka on luo­pu­nut kai­kis­ta muis­ta pa­heis­ta hy­vittääk­seen am­mat­tin­sa syn­nit Ju­ma­lan edessä. Tap­pa­mi­nen jää kui­ten­kin sik­seen ja se­li­baat­ti­kin mur­tuu, kun en­simmäi­nen nai­systävä as­tuu ku­vioi­hin. Kath­leen Tur­ne­rin ja Ja­son Ale­xan­de­rin (Sein­fel­din Geor­ge) kal­tai­set näyt­te­lijät pys­tyvät hie­noi­hin roo­li­suo­ri­tuk­siin, mut­ta tässä he ovat fik­sus­ti osan­neet ol­la yrittämättä lii­kaa. Dia­lo­gi kuu­los­taa hätäi­ses­ti imp­ro­vi­soi­dul­ta, mikä se­kin on tällä ker­taa vain plus­saa.

Sisällöl­li­ses­ti au­dio­vi­suaa­li­nen to­teu­tus on kun­nos­sa, mut­ta tek­ni­ses­ti ti­lan­ne on toi­nen. Ku­va on peh­meä, het­kittäin jo­pa ma­sen­ta­van muo­do­ton, jos­kin ko­ko­nai­suu­te­na vielä kat­se­lu­kel­poi­nen. Myös ko­hi­naa esiin­tyy, vaik­kei se juu­ri nou­se­kaan esiin. Ka­pea-a­lai­sen bas­so­pi­toi­nen, pääo­sin miel­lyttävän sel­keä ja na­pak­ka ää­ni­rai­ta. Ekst­rois­sa trai­le­ri ja fak­tat. (IJ)