Coe­nin vel­jes­ten mus­ta ko­me­dia näy­telmä­kir­jai­li­jas­ta (John Tur­tur­ro), jo­ka myy sie­lun­sa Hol­lywoo­dil­le ja pää­tyy nuh­rui­seen ho­tel­li­huo­nee­seen rus­taa­maan B-luo­kan pai­nie­lo­ku­van kä­si­kir­joi­tus­ta. Kir­joi­tus­ko­neen lyö­dessä tyhjää päivä toi­sen­sa jäl­keen pai­nis­ta tu­lee yhä hen­ki­sempää, kun­nes ta­pah­tu­mat kar­kaa­vat täy­sin kä­sistä ja hän jou­tuu myymään sie­lun­sa jo toi­seen ker­taan. Nyt naa­pu­ris­sa asu­val­le symp­pik­sel­le ih­mis­vuo­rel­le (John Good­man).

E­lo­ku­va ta­pai­lee kir­joi­tusp­ro­ses­sin ku­vaus­ta mo­nel­ta kann­nal­ta ja ir­vai­lee stu­diojär­jes­telmäl­le siinä mää­rin, että taus­tal­la täy­tyy ol­la oma­koh­tai­sia ko­ke­muk­sia. Ku­vas­to myös la­taa kan­kaal­le sen ver­ran pak­sus­ti sym­bo­liik­kaa, et­tei lie­ne ih­me, että elo­ku­va me­nes­tyi ai­koi­naan Can­ne­sin elo­ku­va­juh­lil­la. Ero­na te­ko­tai­teel­li­siin elo­ku­viin to­sin on, että sil­loin kun me­ta­ta­so al­kai­si hymäh­dyttää, jut­tu ve­detään niin yli, että lop­pu­tu­los on pelkästään haus­ka.