Tyy­li­puh­taas­ti to­teu­tet­tu gen­rejännä­ri pitts­burg­hiläi­sestä psy­kiat­ris­ta (Ju­lian­ne Moo­re), jon­ka oma isä tuo tämän elämään vaa­ra­mo­ment­tia tu­tus­tut­ta­mal­la hä­net ar­voi­tuk­sel­li­sen skit­sof­ree­ni­kon ta­pauk­seen. Kar­mi­vas­ta lo­pul­ta enemmän kuin vähän koo­mi­sek­si muun­tau­tu­va ta­ri­na edus­taa hel­pos­ti lä­hes­tyttävää val­ta­vir­ta­kau­hua, jo­ka ei ole ah­dis­ta­van pe­lot­ta­va eikä eri­tyi­sen ve­ri­nen.

U­seam­man rin­nak­kais­per­soo­nal­li­suu­den kans­sa pai­nis­ke­le­va­na psy­ko­paat­ti­na tässä nähdään Jo­nat­han Rhys Meyers, jon­ka roo­li Tu­dors-sar­jan mo­nia­vioi­se­na Hen­rynä lie­nee ol­lut mitä so­pi­vin­ta val­men­tau­tu­mis­ta tähän. Han­ni­bal Lec­ter -t­ri­lo­gian toi­ses­sa osa­sas­sa Cla­ri­ce Star­lin­giä näy­tel­leen Moo­ren läsnäo­lo puo­les­taan ko­ros­taa ta­ri­nan uh­ri­lam­mas­mai­sia vi­vah­tei­ta.

E­lo­ku­van häi­rit­se­vin koh­ta on sil­ti ha­vai­ta yhtäk­kiä tui­jot­ta­van­sa sa­maa kol­men joen yh­tymä­koh­taa, jo­ta muu­ta­ma viik­ko sit­ten kat­se­li toi­ses­ta suun­nas­ta ho­tel­lin ik­ku­nas­ta — mikä ei jännä­rin ta­pauk­ses­sa ole ai­van op­ti­maa­li­nen sal­do. Elo­ku­van us­kon­nol­li­nen vi­vah­de huo­mioi­den ka­me­ra oli­si it­sea­sias­sa kan­nat­ta­nut kääntää myös toi­seen suun­taan ja näyttää pil­ven­piirtä­jien ta­sol­le jyrkän mäen päällä aa­ve­mai­ses­ti ko­hoa­vat kir­kot.