Japanilainen elokuva kuvittaa pelottomasti kunnian ja häpeän yhteen nivovia tapahtumia, joiden myötä 4000 nuorta lentäjää antoi henkensä toisen maailmansodan loppuvaiheiden epätoivoisissa iskuissa.
Japanilainen elokuva kuvittaa pelottomasti kunnian ja häpeän yhteen nivovia tapahtumia, joiden myötä 4000 nuorta lentäjää antoi henkensä toisen maailmansodan loppuvaiheiden epätoivoisissa iskuissa. Historiankirjoihin ja jopa arkikieleen lähtemättömästi syöpyneet Kamikaze-iskut ovat useimmille sota-elokuville samanlainen etäällä vaaniva kasvoton uhka kuin vaikkapa tappajahai veneilijöille, mutta tässä kerronta pureutuu tiiviisti koneita lentäneiden nuorten kokemuksiin.
Paikoin jonkinlaista kulttuuriteatteria lähestyvä ilmaisu tuntuu ampuvan yli, mutta tuore sisäpiirin näkökulma hyvittää kaiken. On vaikea sanoa kuinka paljon elokuva ottaa aiheessaan vapauksia, mutta valtaosin tapahtumat ja tunnelmat välittyvät uskottavasti. Kaksi kohtausta tosin pistää kömpelösti silmään: luutnantti Yukio Sekin reaktio tehtävästä kuullessaan ja erikoisen puheliaaksi vääntyvä amiraalin seppuku. Näistä ensimmäinen ei myöskään mene aivan wikipedian tuntemien nuottien mukaan.
Aina siitä saakka kun joskus vuosia sitten havahduin Englannissa koulun historiantunnilla siihen kuinka eri sävyin Suomea käsiteltiin osana toisen maailmansodan kuvausta kuin mihin täällä ollaan totuttu on minua kiehtonut kuulla konflikteista useammasta eri näkökulmasta. Ja tässä melessä elokuva toimii mainiosti: kapea mutta tuhti pala historiaa välittyy tässä hyvin — eikä kokonaisuus käänny propagandaksi.
Asiallinen kuva jää pehmeälle DVD-tasolle, mutta puitteet ovat miellyttävästi kohdallaan. Hillitty ääniraita ei soi puhtaasti. Ekstraton. (IJ)