Kult­tuu­ri-i­loit­te­lun ih­me­mies Jörn Don­ner eli 1970-lu­vul­la vah­vaa luo­mis­kaut­ta elo­ku­vas­sa, ja myö­hem­min ro­maa­neis­sa. Mo­lem­mat la­jit yh­dis­tyivät pe­rin­poh­jin ai­na­kin ker­ran 1980-lu­vun tär­keässä pro­duk­tios­sa, jos­sa ku­vat­tiin har­vi­nai­sen nä­ke­myk­sel­li­ses­ti CEO-ta­son joh­ta­jan elämää ai­ka­na, jol­loin kä­si­tettä ei edes käy­tet­ty. Joh­ta­ja riit­ti.

Sym­pa­tiat lan­kea­vat kuu­man ja kii­lu­silmäi­sen vuo­si­kym­me­nen jäl­keen 7/24-tyy­liin mo­ni­toi­mia­layh­tiön toi­mi­tus­joh­ta­jan (u­pea Er­land Jo­seph­son) ek­sis­ten­tiaa­li­sel­le ja syvä­miet­tei­sel­le mie­hen­ku­val­le, jo­ka pelkää ter­vey­tensä puo­les­ta.

Har­vem­min on myös osat­tu ku­va­ta yhtä rea­lis­ti­ses­ti jout­sen­lau­lu­jaan ral­lat­te­le­van mie­hen ja nuo­ren kont­to­ri­tytön ha­pa­roi­vaa suh­det­ta, jos­ta tu­lee jo­tain tai jää tu­le­mat­ta. Oh­jaa­ja jättää tämän au­ki, ja lo­pet­taa elo­ku­van shok­ki­tyy­liin. Rat­kai­su saat­taa to­ki ol­la pe­rus­tel­tu, kos­ka kaik­ki al­kaa in­ves­toin­ti­pank­kii­rien sähköi­sillä näyttö­ruu­duil­la ja lop­puu ly­hyeen uu­tissäh­kee­seen. Tämä luul­ta­vas­ti oli­si toi­mi­nut pa­rem­min teat­te­ris­sa. Nyt tar­jol­la on ba­naa­lis­ti le­vy­me­nu.