Vuosi 1969 oli maaginen.
Vuosi 1969 oli maaginen. Kun sarjakuvanystävä oli tottunut ihastelemaan vielä anonyyminä esiintyneen Carl Barksin Aku Ankkoja, Russ Manningin Tarzania ja satunnaisia päivälehtisarjoja, kirjakauppoihin rummutettiin kovalla metelillä ranskankielisen sarjakuvan parhaimmistosta Tintti, Asterix ja Lucky Luke.
Luke jäi ehkä vähemmälle huomiolle, mutta sen ystäviä innostivat lännenelokuvan osuvat parodiat, René Goscinnyn kirjoittama hauska, mutta sofistikoitunut dialogi ja Morrisin persoonallinen kädenjälki.
Valkokankaalle ei kovasta kolmikosta mikään kääntynyt oikein sujuvasti. Ainoa poikkeus oli kaikkien Tintti-albumien animointi 1990-luvulla.
Toiveet kuitenkin heräsivät, mutta epäilys kalvoi, kun suuren budjetin Luke-elokuvaa alettiin tehdä muutama vuosi sitten. Lopputuloksena oli hahmon animaatioseikkailuista kieltämättä parhain, mutta edelleen alkuperäisen sarjakuvan henki oli kateissa.
Lucky Luken johdattaman vankkurikaravaanin tiimellyksiin mahtuu toki hauskojakin hetkiä, mutta jotenkin tämä etääntyy liikaa alkuperäisestä. Yksi syy saattaa olla siinä, ettei sarjakuvaa lukeva edes kokenut sarjan taustaa belgialaiseksi. Kun kaikki siirretään valkokankaalle ja videolle, ranskalaisen kielialueen manerismit iskevät suoraan western-kanonin päälle. Jo puhuttu ranskan kieli, chansoneista sun muista lauluista puhumattakaan, vievät tunnelman hieman kummaan suuntaan. Lucky Luke pitäisi panna animaatiossa seikkailemaan vaikkapa Kanadan ratsupoliisien kanssa. Silloin ei ranskakaan tökkisi.
Laadukas kuva ja ääniraita. Ekstroissa traileri. (PS)