Pompeijin viimeiset päivät on Rodoksen kolossin sisarteos monin tavoin.
Pompeijin viimeiset päivät on Rodoksen kolossin sisarteos monin tavoin. Sergio Leone jakoi vielä ohjaajantuolin, koska joutui paikkaamaan sairastunutta Mario Bonnardia, kaiketi miltei kokonaan.
Tuotantokoneistossa oli paljon samaa väkeä kuin pari vuotta myöhemmin elokuvassa Taistelu Rodoksesta. Moni tuotantotiimistä tuli tunnetuksi italialaisten moninaisissa lajityypeissä (Corbucci, tuottaja Fulci) seuraavilla vuosikymmenillä, mutta näyttelijätrion Reeves, Kaufman ja Rey jälkeen moni kollegoista sukelsi unohduksiin ainakin pohjoissuomalaisittain katsottuna.
Elokuva perustuu brittiläisen Bulwer-Lyttonin romaaniin. Se edustaa tyypillistä kristillistä propagandaa, joka villitsi viihderomaaneja 1900-luvun taitteessa (Quo Vadis?, Ben-Hur). Mykkäelokuvien aikakaudella näitä sitten innolla filmattiin. Roomalaisten brutaalit areenat vuosivat kristikansan verta, ja yleisö villiintyi. Täytyy kuitenkin myöntää lajityypin kunniaksi, että se viritti 1940-1960 –luvuilla esimerkiksi Mika Waltarin tekemään hienoja, tosin itseään toistavia historiallisia romaaneja.
Leonen kädenjälki näkyy vielä aika etäältä, mutta dramaturgia tuntuu toimivan, koska elokuva ei pitkästytä. Onhan kyseessä yksi länsimaisen ihmisen kokemia hurjimpia luonnonmullistuksia.
Jos efektit onnistuivat aikaansa suhteutettuna, niihin pitää myös lukea Steve Reevesin fysiikka. Elokuva peittoaa ainakin hänen Hercules-elokuvansa.
Oikeastaan vain ihmeellisesti töksähtävä loppuratkaisu tuntuu kauneusvirheeltä. Tähdistä kannattaa muistaa, että ne on annettu lajityypin sisällä.
Suosittelen käyntiä Pompeijissa, jos on vähäänkään antiikista kiinnostunut. Ennen tai jälkeen elokuvaa, se on aika mielenkiintoinen kokemus. Itse vierailin tutustumassa Mastroberardinon antiikin ajan tyyliin viljelmiin köynnöksiin syksyllä 2014 ja muutenkin vaikutuin paikasta suuresti kuten niin moni aiemmin ennen minua.
Kuva on rakeinen ja hieman epävakaa. Ääniraita soi selkeästi. Vaikka kyseessä on ranskalaisen Peplum Collection –sarjan levy, tällä kertaa voi valita myös englanninkielisen dubbauksen. Alkuperäistä italialaista ääniraitaa ei löydy, ikävä kyllä. Kuvatekstit ovat vain ranskaksi. Ekstroissa 6 min. historiikki peplum-lajityypistä ja Leonen sekä Reevesin filmografiat. (PS)