Vaihtoehtorockyhtye Melvins nousi 1990-luvun alussa paljon lähemmäs valtavirtaa kuin kukaan olisi ikinä osannut kuvitella.
Vaihtoehtorockyhtye Melvins nousi 1990-luvun alussa paljon lähemmäs valtavirtaa kuin kukaan olisi ikinä osannut kuvitella. Muusikoiden ja kriitikoiden ylistämän orkesterin musiikki ei varsinaisesti kosiskellut suurta yleisöä. Buzz Osbourne vingutti kitaraa ja Dale Crover löi rumpua väkivaltaisesti kuulokanaviin. Oma fanikanta oli pieni mutta uskollinen.
Nirvanan viitoittama tie herätti suuret levy-yhtiöt kirjoittamaan sopimuksia odottamattomasti. Ultraäänekkäiden, grunge-termin alle istutettavissa olleiden ryhmien kanssa tehtiin pitkiäkin yhteistyölupauksia. Kurt Cobainin synnyttämä ilmiö ei ollut kuitenkaan kopioitavissa Melvinsin tapauksessa varsinaiseksi menestystarinaksi.
Kronologiaa noudattava uradokumentti koostuu pääsääntöisesti loputtomasta haastettelukavalkadista. Kyselytunteja on taustalla lukuisia, pohjatyö on tehty kunnolla. Kaksituntinen kokonaisuus junnaa, mutkien oikominen ei käväise tekijöiden mielessäkään. Vaihtoehtorockin suurnimet ylistävät yhtyettä vuoron perään, lähipiirissä työskennelleet kertovat kitaristi-laulaja Buzz Osbournen omaehtoisuuden esimerkillisyydestä.
Buzz Osbournen luonteen ehdottomuus paljastuu. Jos ei jatkuvan kokoonpanovekslauksen, niin omapäisten mielipiteiden kautta. Indierock-DIY-ideologian esikuvan haastattelupätkät toimivat hienosti yhteisörahoituksella kokoon puserretun dokumentin rinnalla. (VA)