Ruot­sin po­lii­sil­la on jo­tain epä­sel­vyyk­siä sen he­li­kop­te­ri­ryöstön kans­sa ja liekö Pal­men mur­ha­ku­vios­sa­kaan kaik­ki pa­la­set vielä pai­kal­laan. Mut­ta on­nek­si Stieg Lars­so­nin kek­simät toi­mit­ta­ja ”­Kal­le” Blomk­vist ja hak­ke­ri­vel­ho ”­Pep­pi” Sa­lan­der yhä rat­ko­vat Tuk­hol­man ri­kok­sia.

Toi­nen Stieg Lars­so­nin suo­sit­tuun kir­ja­sar­jaan pe­rus­tu­va ruot­sa­laisjännä­ri vai­kut­taa en­simmäistä toi­mi­vam­mal­ta. Syynä voi ol­la se­kin, että Tyttö jo­ka leik­ki tu­lel­la –e­lo­ku­van koh­dal­la en ole lu­ke­nut al­ku­teos­ta, jo­ten väl­tyn ver­tai­lul­ta. Us­kon kui­ten­kin, että oh­jak­siin vaih­tu­nut Da­niel Alf­red­son ku­vaa su­ju­vam­paa ri­kos­tut­kin­taa ja välttää tans­ka­lai­sen Niels Ar­den Op­le­vin pa­him­mat köm­pe­lyy­det ja yli­lyön­nit Mie­hissä jot­ka vi­haa­vat nai­sia.

Noo­mi Ra­pa­cen esittämä Lis­beth Sa­lan­der on en­tistä enemmän pää­roo­lis­sa, mut­ta sil­ti Mi­kael Blomk­vis­tin­kin vai­hei­ta seu­ra­taan tii­viim­min. Mi­kael Nyq­vis­tin näyt­te­lemää hah­moa ei unoh­de­ta pit­kik­si ajoik­si, niin kuin kä­vi edel­li­sessä fil­missä. Mil­len­niu­min leh­ti­toi­mi­tuk­sel­la on tässä oi­keas­ti jo­tain te­ke­mistä pa­la­ve­rei­neen ja jut­tu­vink­kien tut­kai­lui­neen, eikä toi­mi­tus ole pelkkä Blomk­vis­tin taus­ta­ku­lis­si.

Sa­lan­der pa­laa ul­ko­mail­ta äi­tinsä jättämän ”­pik­ku­pe­rinnön” tur­vin uu­teen asun­toon Tuk­hol­mas­sa. Sa­la­peräi­nen venäläis­ma­fia on hä­nen kin­te­reillään ja ha­luaa tie­to­ja nai­sen liik­keistä edel­li­sen fil­min ”­sa­dis­ti­sial­ta ja rais­kaa­jal­ta”, Lis­bet­hin edun­val­vo­ja Bjur­ma­nil­ta. Mil­len­nium on saa­nut uu­den, nuo­ren ja kun­nian­hi­moi­sen toi­mit­ta­jan, jo­ka tut­ki­ja­puo­li­son­sa kans­sa sel­vittää iso­kenkäis­ten yh­teis­kun­nan tu­ki­pi­la­rien sek­si­ri­kok­sia ja kan­sainvä­listä tyttö­kaup­paa. Kun pa­rin työ jää kes­ken juu­ri pal­jas­tus­ten kyn­nyk­sellä, Blomk­vist jat­kaa omaa tut­kin­ta­lin­jaan­sa. Po­lii­si epäi­lee kui­ten­kin Sa­lan­de­ria yllättävän mur­ha­sar­jan syypääk­si, eikä kor­vaan­sa lot­kau­ta Blomk­vis­tin sa­la­juo­ni­teo­rioil­le.

Lis­bet­hin asun­non ni­mi­kyl­tissä lu­kee ”V. Kul­la”. Viit­taus Pitkä­tos­suun (Vil­le­kul­la = Hu­vi­kum­pu) on pie­nen ja pip­pu­ri­sen, neu­vok­kaan voi­ma­nai­sen koh­dal­la pai­kal­laan. Se on­kin ai­noa huu­mo­rin­pil­kah­dus Sa­lan­de­rin hah­mos­sa. Syy tytön um­pi­mie­li­syy­teen, jo­hon vain vii­tat­tiin en­sio­sas­sa, sel­viää nyt ko­ko kau­heu­des­saan.

Yh­tenäi­sem­pi ko­ko­nai­suus

Kuu­lem­me Lis­bet­hin äi­din koh­ta­lon, jo­ka on käyn­nistä­nyt tyttä­ren kos­to­ret­ken. Tytössä jo­ka leik­ki tu­lel­la per­he­ku­vaan ko­koon­tuu laa­jem­pi­kin Sa­lan­de­rin su­ku, jon­ka syn­nit ja vai­no eivät vieläkään jätä kal­toin koh­del­tua Lis­bet­hiä rau­haan.

Mie­het jot­ka vi­haa­vat nai­sia mässäi­li vas­ten­mie­li­ses­ti nais­vi­ha­mie­li­sellä vä­ki­val­lal­la. Tytössä jo­ka leik­ki tu­lel­la väläy­tetään hy­vyyttä­kin — jän­ni­tystä ja uh­ka­te­kijöitä uh­raa­mat­ta. Nuo­ri jour­na­lis­ti vai­moi­neen, Sa­lan­de­rin tyttöystävä Mi­riam Wu (Yas­mi­ne Gar­bi) ja oma­na it­senään esiin­tyvä en­ti­nen am­mat­ti­nyrk­kei­lijä, kir­jai­li­ja, näyt­te­lijä ja tv-kok­ki Pao­lo Ro­ber­to, tuo­vat raik­kaut­ta ja po­si­tii­vi­suut­ta, vä­littä­mistä, muu­ten niin synkkään ta­ri­naan.

Voi­maut­ta­vaa Sa­lan­de­rin hah­mos­sa on Pep­pimäi­nen sin­nik­kyys, jo­ka nyt kas­vaa Ta­ran­ti­non Kill Bill –e­lo­ku­vien Mor­sian-hah­mon mit­toi­hin. Noo­mi Ra­pa­cen ei tar­vit­se mon­ta­kaan rep­liik­kiä sa­noa, mut­ta in­tiaa­ni­kas­voi­nen Lis­beth pitää mie­len­kiin­non yllä ko­ko ole­muk­sel­laan, jo­ka il­mentää herkäs­ti niin suo­je­lun­ha­lun herättävää hen­toi­suut­ta kuin agg­res­sio­ta ja kar­vai­den ko­ke­mus­ten puu­dut­ta­mia tun­tei­ta.

Da­niel Alf­red­so­nin var­mas­sa oh­jauk­ses­sa saa ihas­tel­la ruot­sa­lais­ta am­mat­ti­tai­toa ri­ko­se­lo­ku­vien teos­sa. Pe­ter Mok­ro­sins­kin ku­vaus on eri­tyi­ses­ti yö­tun­nel­mis­saan vaih­te­le­vam­paa kuin mi­hin pääs­tiin edel­li­sessä teok­ses­sa kah­den eri ku­vaa­jan voi­min. Tyttö jo­ka leik­ki tu­lel­la on vi­suaa­li­ses­ti pal­jon yh­tenäi­sem­pi ko­ko­nai­suus.

Tällä ker­taa Lis­beth jou­tuu lo­puk­si hir­viömäi­sen mur­haa­jan kans­sa kah­den ja ala­kyn­teen. Nyt ti­lan­teet vaih­tu­vat kui­ten­kin suk­ke­lam­min ja vä­hemmän kli­sei­ses­ti kuin Mie­hessä jo­ka vi­ha­si nai­sia. Kun yk­si epäil­ty – ja ne kor­keis­sa ase­mis­sa ole­vat nil­kit – jäävät va­paal­le ja­lal­le, on ta­ri­na mu­ka­vas­ti au­ki kol­man­teen osaan, päätös­jak­soon Pil­vi­lin­na jo­ka ro­mah­ti. (HB)