BBC:n luontodokumenttien sarjassa South Pacific – Etelämeren ulapoilla jatkaa odotetuilla, laadukkailla reiteillä.
BBC:n luontodokumenttien sarjassa South Pacific – Etelämeren ulapoilla jatkaa odotetuilla, laadukkailla reiteillä. Puntaa on taas ladottu tiskiin, jotta vuosikausien ponnistelut siirtyvät lopulta kaikkien kansojen katseltaviksi. Sarja sisältää kahdelle levylle jaettuna kuusi vajaan tunnin mittaista jaksoa: Syrjäiset saaret (Ocean of Islands), Selviytyjät (Castaways), Ääretön aava (Endless Blue), Tulivuorten meri (Ocean of Volcanoes), Salaperäiset saaret (Strange Islands), Pilviä paratiisin yllä (Fragile Paradise). Takakannessa jaksojärjestys on väärä, jälleen kerran sisällöntarjoaja ei ole vaivautunut tutustumaan siihen sisältöön.
Ykkösjakso esittelee Tyynen valtameren piensaarten asukkaita sekä eläinkunnan erityispiirteitä. Loppuun lisätty Diaries-kymmenminuuttinen, jolloin ihmisvoimin odotellaan nelimetristä aaltoa ja taivastellaan laitteiden toimimattomuutta, ei sykähdytä. Onneksi nämä hetket ovat levyllä kavennettu minimiin. Toinen episodi starttaa Uuteen-Guineaan muuttaneista siirtolaisista, ja näiden alkuperästä. Shamanismia ja liskoja. Diaries-pätkä etsii suistokrokotiileja saarelaisten tarinoiden pohjalta. Jakso ei siis – takakannen väitöksistä huolimatta – keskity tuliperäisyyteen. Kolmannessa seikkaillaan täysin avoimella merellä, muun muassa haiden ruokailutottumuksiin perehtyen.
Toisen levyn starttaa tuliperäisiä saaria esittelevä jakso. Laava valuu massana, elämää syntyy jäähtyneen kiven päälle yllättävällä vauhdilla. Viitosjakso valottaa harvinaisempia eläinlajeja, jotka ovat kotiutuneet elämään pienillä Tyynenmeren saarilla. Diaries-osuudessa etsitään harvinaista puukengurua 'pyhältä maalta'. Päätösjakson paino on vedenalaisen elämän hengissä pitämisessä, Greenpeacen osuutta asiassa tuodaan esille. Perinteinen haineväkeitto-moralisointi on asiaankuuluvasti mukana.
Herkkä ja hehkuva. Maan päällä ja vesirajan alapuolella, kuva helmeilee käsittämättömän kauniina. Kamerankäyttö on monipuolista. Puhe on pinnassa, antaen luonnon äänille silti täyden tilan. Monikanavaisuutta käytetään poikkeuksellisen tehokkaasti. Adiemus-henkinen score käy tylsäksi pidemmän päälle. Yle TV1 esitti sarjan vuonna 2009. Diaries-pätkät on laskettu kokonaispituuteen sekä sijoitettu jaksojen välille, niinpä niihin suhtaudutaan osana pääohjelmistoa. (VA)