Kanadalainen hevimies ja antropologi Sam Dunn lähtee etsimään rakastamansa musiikinlajin juuria ja nykyisyyttä pitkin maailmaa.
Kanadalainen hevimies ja antropologi Sam Dunn lähtee etsimään rakastamansa musiikinlajin juuria ja nykyisyyttä pitkin maailmaa. Alkukoti löytyy Englannista ja ääripää Norjasta. Hevirockiin kuuluu lukematon kirjo eri alalajeja, mutta kaikki lähti Wagnerista, Shakespearesta ja ihmisen pimeän pelosta.
Tekijöiden mukaan hevari joutuu aina olemaan puolustuskannalla perustelemassa, miksi tällainen musiikki miellyttää. Päinvastoin, metallifaneja on nykyään niin paljon, ettei siinä ole mitään kapinaa, jollei käytä haulikkoa ja polta kirkkoja. Kävin kesäkuussa katsomassa Dion aikaista Black Sabbathia eli Heaven and Helliä keikalla, ja keski-ikäinen kalju mies oli yleisön keskiverto. Eikä siinä mitään pahaa, mutta heavy on nykyään pahimman luokan humppaa.
Todelliset helmet ovat niitä, joita voi bluesmieskin digata: Sabbath, Motörhead, AC/DC. Kun tutut kaverit soittivat 1980-luvun alun Oulussa hienossa Riff Raff –orkesterissa, massat eivät diganneet heviä lainkaan. Nyt voisi Riff Raffkin olla maailmanluokan bändi. Toisin sanoen muotipunkkareita ovat seuranneet muotihevarit. Näin on aina ollut ja tulee aina olemaan.
Dokumentinomaista rakeisuutta. Ääniraidoilla ainakin musiikki toistuu stereona parhaiten. Ekstroissa biografiat. (PS)