Nyt on sitten lopputuomion aika.
Nyt on sitten lopputuomion aika. Se olisi tosin pitänyt jo arvata. Kahteen osaan jaetun tarinan kohtaloksi koituu sama kuin aikansa tv-versiolle: epätasaisuus.
Edellinen Se, tv-tuotanto, lässähti loppuratkaisun halpishirviöön, joka muistutti muovailuvahamaista ekstoplasmaa. Uuden version hybris, jonka hirviö kokee, puolestaan toimii yllättävänkin hyvin.
Tv-minisarjan hahmoista välitti, nyt samaa suhdetta ei saatu aikaiseksi. King kuvasi lempeän tarkasti hahmojansa aina ajatuksista alitajuntaan saakka. Tämän perusidean ja kirjailijan keskeisen teeman uusi elokuvaversio sivuuttaa oikeastaan tyystin.
It ja Se. Stephen King loi osuvan nimen uransa parhaimmistoon kuuluvalle teokselle, vaikka taustalla taisi olla myös 1950-luvun avaruushyökkäyksiä kuvaava lajityyppi. Olipa kerrankin helppo rasti myös suomentajalle.
Nimi viittaa tietysti siihen, ettei kirjan nimi ole Pennywise. Hirviötä pitää etäännyttää, eikä sitä haluta kutsua nimeltä.
Saattoi Se olla myös alkoholismista kärsivän kirjailijan alter ego, jota perhe kutsui kuin savolainen isäntä vaimoaan: tuo muuan.
Tästä tulee mieleen tosijuttu mummelista, joka ei sano tupaansa saapuneelle hyviä päiviä, vaan toistaa kaksi kertaa: Hän on hän. Hän on tietysti lemmikki, koira, joka ei tietenkään ollut mikään ideaaliyksilö. Ei nyt sentään hirviö. Tämä toimii siten toisinkin päin.
Mielellään tämänkin siis katsoin. Elokuva herätti ajatuksia.
Kuva ja ääniraita toistuvat laadukkaasti UHD:nä. Ero BD-versioon, joka löytyy omalta levyltään, on poikkeuksellisen selvä. Varsinkin värisävyt moninaisissa pimeähköissä kohtauksissa toistuvat tarkemmin kuten pitääkin.
Takakansi lupaa ekstroiksi ohjaajan kommenttiraitaa ja neljää dokumenttia, mutta ahkerasta etsinnästä huolimatta molempien levyjen valikoista löytyy vain tärkein eli audiocommentary. Jos kyseessä on DVD-alkuaikojen kummajainen, kätketty pääsiäismuna, niin tässä on jo kyseessä massiivinen sellainen. (PS)