Gus Van San­til­le oli­si ol­lut hel­poin rat­kai­su her­ku­tel­la Co­lum­bi­nen kou­lun ta­pah­tu­mil­la ja ku­va­ta tap­pa­jien val­mis­tau­tu­misp­ro­ses­sia. Odo­te­tuim­man re­sep­tin si­jaan hän on va­lin­nut täy­sin toi­sen­lai­sen lä­hes­ty­mis­suun­nan.

E­lep­hant ku­vaa ta­val­li­sen high sc­hoo­lin elämän­me­noa eräänä aa­mupäivänä vuon­na 1999. Ve­rilöy­lyä edeltävä tun­ti muo­dos­taa ää­rettömän te­hok­kaan ja traa­gi­sen ku­van ympä­ristön syn­nyttä­mistä vaa­ti­muk­sis­ta ja kil­pai­lua­se­tel­mis­ta. Käytävät ovat täynnä tyh­jiä kes­kus­te­lu­ja käy­viä mur­heel­li­sia kas­vo­ja.

Oh­jaa­ja rin­nas­taa kou­lun ta­pah­tu­mat ame­rik­ka­lai­seen yh­teis­kun­nan rap­peu­tu­maan. Siinä missä do­ku­men­ta­ris­ti jou­tuu al­le­vii­vaa­maan jo­kais­ta epä­koh­taa, luot­taa Van Sant yleisön ymmär­rys­ky­kyyn. Kun­niaa pitää an­taa myös siitä, et­tei oh­jaa­ja ole se­koi­tel­lut jouk­koon juu­ri­kaan epäo­len­nai­sia si­vu­juo­nia.