Sormusten herran valtaisa suosio nosti fantasian kysynnän yli äyräiden.
Sormusten herran valtaisa suosio nosti fantasian kysynnän yli äyräiden. Eeppisia mittovia tavoittelevista tv-sarjoista vain harva on ollut kiinnostava liiallisen tarjonnan takia. Oikeastaan vain Camelot ja varsinkin Game of Thrones ovat houkutelleet minua ruudun ääreen, mutta ei toki aivan niin paljon, että olisin ladannut matkapuhelimeeni hälytyksiä muutamaksi viikoksi.
Poikkeuksellisen hyvä toteutus on kuitenkin ilmiselvä. George R.R. Martinin romaanisarjaan Tulen ja jään laulu perustuva tv-sovitus hyötyy HBO:n mittavista resursseista palkata laatuluokan näyttelijöiden lisäksi myös tervepäiset käsikirjoittajat ohjaajista puhumattakaan.
Saga ei ole mikään Tolkien-klooni, varsinkaan suorasukaisen seksinsä, insestin ja äkkinäisen väkivallan takia. Se ei ole sitä, vaikka se kuvaa Britannian ja manner-Euroopan rinnakkaismaailmaa. Ei vaikka sen rikkaus piilee juuri moninaisten kansojen, vallanpitäjien ja vähäpätöisten kansalaisten persoonallisessa kirjossa. Valtaistuinpeliä käy peräti seitsemän eri kuningaskuntaa.
Kerronta tavoittaa hyvin sen, miten varhaista keskiaikaa muistuttava moraalikoodisto rakentui olosuhteiden pakosta, tosin mielikuvitusmaailmassa ja -historiassa. Armoa ei voinut antaa, vaikka sitä moni joutui anelemaankin. Ihminen eli vielä toinen jalka eläinlauman tasolla. Kaikki alistettiin oman jälkikasvun turvaamiseksi.
Tämä piti muuten ihan tarkistaa IMDBstä: kuninkaan pyöveli Ilyen näytti kovin tutulta. Kukapas muukaan hän on kuin legendaarinen Wilko Johnson, Dr. Feelgoodin kuilta-ajan kitaristi. Hän tekee sivuosansa kolmessa jaksossa. Kaikkein hienoin suoritus on kuitenkin eräänlaisen Claudius-roolin, ovelan kääpiön taidolla tulkitsevan Peter Dinklagen, joka palkittiin osastaan Emmyllä.
Upean jäsentynyt, vakaa ja väritoistoltaan rautaisen maanläheinen kuva näyttää sanalla sanoen komealta. Muurin pohjoispuolen lumiset metsät, Talvivaaran platinapatinoidun mutaiset pihat ja Kuninkaansataman yltäkylläisen lämpimät leveydet toistuvat kaikki pysäyttävän kauniisti. Ned Starkin kasvojen uurteet, Daenerys Targarianin silmien lohikäärmemäiset värikalvot ja hengästyttävän pitkä lista muita yksityiskohtia toistuu ihastuttavan terävästi ja aina vakaasti.
Kyse ei silti ole aidosta 4K:sta. HD-lähteestä luotu 4K HDR-versio on kuitenkin ensiluokkainen. Pientä ylimääräistä eloa esiintyy satunnaisesti valkoisessa valossa kylpevissä, melkein puhki poltetuissa yksityiskohdissa, mutta tämä on tuskin mainitsemisen arvoinen puute. Aidossa 4K:ssa tätä tuskin nähtäisiin, mutta toisaalta lähtökohtiin nähden lopputulos ei voisi olla ihastuttavampi. HBO:n streaming-palvelun epätasaiseen laatuun nähden tämä on suorastaan silmiä avaava kokemus, ja muutoinkin kyse on poikkeuksellisen taidokkaasti loihditusta ja teknisesti tasokkaasta annista. Ah ja vau.
Tiukasti pauloihinsa vetävä ääniraita täyttää kaikki odotukset ollen tilava, tiukka ja dynaaminen. Dialogin jokaiseen sanaan voi ripustautua ja musiikkiraita elää tapahtumissa vaikuttavasti mukana.
Ekstroista löytyy 7 kommenttiraitaa (jaksot 1-4, 6, 8 ja 10), making of (30 min.), koe-esiintymisiä (11 min.) ja koosteet hahmoista (31 min.), kirjan adaptaatiosta (5 min.), alkuteksteistä (5 min.), dothrakien kielen luomisesta (5 min.), pohjoisen muurista (8 min.) ja jakson 6 synnystä (61 min.). Sokerina pohjalla vielä kooste sarjan mytologiasta (69 min.). Kausi on arvioitu tässä osana koko sarjan kattavaa boksia. (PS/IJ)